perjantai 31. elokuuta 2012

Mummon matot

Tänään olen penkonut varastosta esiin pari mattoa niiden tilalle, jotka nyt lähtevät kesän ja tassujen jäljiltä pestäväksi. Joskus nuorempana olin aivan kyllästynyt perinteisiin, kotona kudottuihin räsymattoihin ja ajattelin ostavani oikeat, hienot matot sitten vanhempana (ja varakkaampana, sitä edelleen tosin odottelen). Vaan mitenkäs kävikään. Olen nykyään aivan ihastunut räsymattoihin; ne ovat kestäviä, pestäviä, perinteisiä, usein kierrätysmateriaaleista tehtyjä (ja nyt tarkoitan nimenomaan näitä perinteisiä mattoja, en tavaratalojen räsymattokopioita jotka ovat yleensä aivan surkeita kunnon mattoihin verrattuina) ja värivaihtoehtojakin on runsaasti.

maton kutominen
Lisäksi minun matoillani on reilusti tunnearvoa, kolme kauneinta mattoani ovat mummini tekemiä. Kaksi sinisävyistä ja yksi violetti, värit sain itse valita. Mummi hoiti sitten varsinaisen suunnittelun, ja hyvä niin sillä mummilla on pistämätön värisilmä mitä kudonnaisiin tulee. Mummi on kutonut lukemattomia mattoja, poppanoita ja muita tekstiilejä, ja aina on lopputulos tyylikäs sekä harmoninen. Näissä kuvissa on matoista kaksi, kolmas on väriltään vaaleamman sininen kuin tämä kuvattu matto.


violetti räsymatto
Jo pienenä meillä oli koti täynnä niin mummin kuin äidinkin tekemiä mattoja ja muita käsitöitä. Mummilta olenkin jo ihan pienenä saanut oppitunteja mm. virkkauksessa ja hän on myös lahjoittanut ison kasan lankoja, nappeja, neulepuikkoja ja kaikenlaista muuta käsityötarviketta vuosien saatossa. Toinen mummini taas ompeli ja neuloi enemmän, ja hänkin opetti minulle lisää virkkauksen saloja jo silloin, kun koukku hädin tuskin pysyi kädessäni. Lisäksi toinen mummi maalasi paljon tauluja, ja opasti minuakin öljyvärimaalauksen saloihin. Muistan kuinka leikin olevani oikea taiteilija ja koitin matkia mummin eleitä maalatessani omia, epämääräisiä töherryksiä. 


70-luvun tyyli
Tuossa mummi varmaan jo antoi ohjeita, kuinka loimi laitetaan kangaspuihin, ja minä fiksuna tyttönä kiltisti kuuntelin ja sisäistin tärkeät ohjeet. Voi olla, että joku päivä vielä hurahdan niihin poppanoihinkin, tällä hetkellä kaapissa on vain yksi joka ei tällä hetkellä väreiltään sovi järkevästi mihinkään, niin ehkäpä niitäkin pitää keräillä lisää.


kesä 70-luvulla
Tässä sitten toinen mummi kertoilee tarinoita kuvataiteiden historiasta, ei ilmeestä päätellen tainnut minua aihe vielä paljoa kiinnostaa. Molemmat mummit ovat vielä elossa, mutta käsitöiden tekemisen tahti on jo hiipunut. Pitkään vielä eläkkeelläkin jaksoivat paljon puuhastella, ja tämä jälkimmäisen kuvan mummi piirtelee vieläkin omaksi ilokseen taideteoksia. Siinäpä on minulla vähän tavotteita omille, kaukana tulevaisuudessa odottaville eläkepäiville.

sekarotuinen koira samojedi
Isompi apupojistani tuli totta kai mukaan kuvauksiin, ja koska minulta jo toivottiin valokuvaa minimammutista niin tässäpä niitä nyt olisi. Hyvin käy matot yhteen koirankin kanssa.


kudotut matot
Loppuun vielä yksi kunnon poseeraus, noita nappisilmiä on vaikea vastustaa.

4 kommenttia:

  1. Kivalta vaikuttaa blogisi, liityin lukijaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ja kiva että minun höpinät kiinnostavat :D

      Poista
  2. Oih ja voih, hän on syötävän ihana! Mikä ihana turkki, korvat on varmasti silkkiset. Ja miten kiltisti poseeraa...

    Ja matotkin ovat upeita, mummollasi on selvästi taito hyppysissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo korvat ovat ihan unelman pehmeät, niiden silittely käy suorastaan terapiasta :)

      Poista