maanantai 31. joulukuuta 2012

Uutta ja vanhaa

Joulusta on jo melkein toivuttu, pukkikin toi kivoja lahjoja ja tarpeeksi suklaata, joten eilen olikin sitten hyvä jo aloitella vastaanottamaan uutta vuotta. Sen kunniaksi tekaisin pitsan nälkäisiä massuja täyttämään. Pitsaa olen omin kätösin tehnyt, tai ainakin avustanut tekemisessä, jo ihan vaahtosammuttimen kokoisesta lähtien ja vuosien saatossa resepti on jonkin verran muokkaantunut vaikka suosikkitäytteet ovatkin pysyneet samana. Ja meillähän tehdään nimenomaan suomalaista pitsaa, joten aidon italialaisruoan ystävät voivat järkyttyä seuraavista kuvista ja tekstin sisällöstä. Satuin nimittäin juuri lukemaan italialaiskokin mielipiteen ananaksen käytöstä pitsassa, onneksi ei ole kyseinen kokki tulossa meille vierailemaan.

rukiinen pitsapohja
Pohjaan laitan pari desiä ruisjauhoja, desin verran kaura- tai vehnäleseitä ja tietysti hiivaa, ripauksen suolaa sekä pari desiä vettä. Sitten vaan vehnäjauhoja niin paljon kuin tarvitaan sopivan koostumuksen saamiseksi. Näin voin vähintään kuvitella syöväni hitusen terveellisempää pitsaa, ja makua tässä pohjassa ainakin on vähän tavallista enemmän. Meillä tykätään ohuesta pohjasta, joten kaulitsen taikinan mahdollisimman lituskaksi. Tomaattisysteemin tein ennen tomaattimurskasta, josta poistin liiat nesteet, mutta pyreestä ja ketsupista tehty mössö on nopeampaa ja hyvää sekin. Eli purkillinen pyrettä, iso loraus ketsuppia ja sen tyhjennetyn pyrepurkin verran vettä sekaisin.

hyviä pitsantäytteitä
Täytettä saa olla reilusti, liikaa en ole vielä koskaan onnistunut laittamaan. Tällä kertaa vuorossa siis kinkku ja ananas, hyvää ja nopeaa levittää pohjan päälle. Toinen suosikkini on jauheliha-tomaattisiivu-yhdistelmä, mutta se on vähän hitaampi valmistaa jauhelihan paistamisen takia. Tosin jauhelihaversio maistuu sitten vielä seuraavana päivänä jääkaappikylmänäkin taivaalliselta, ainakin minun mielestäni. Olen nimittäin aina tykännyt monista yleensä kuumana tarjoiltavina ruoista myös kylmänä ilman lämmitystä. Letut, lihapasteijat sun muut ovat sellaisia ruokia, joita pitää tehdä niin paljon että niitä voi sitten seuraavana päivänä napsia kylmänä jääkaapistakin.

pizza pitsan valmistus
Valmis pitsa ei kuvassa hurmaa, mutta sen verran hyvää se jälleen kerran oli että kaikki katosi yhdellä syömiskerralla. Päälle laitettava juusto on hitusen perusjuustoa kevyempää, mutta ei liian kevyttä, pitäähän pitsassa kuitenkin makua olla. Vaikka kaikki pitsa siis syötiin jo eilen, niin eiköhän tällekin illalle löydy jotain pientä herkkua uutta vuotta juhlistamaan. Tosin koska meillä asustaa myös nuo karvakaverit, ei illaksi ole suunnitteilla mitään hurjia pippaloita. Eläimet kun eivät yleensä hirveästi tykkää rakettien paukkeesta ja valojen välkkeestä, niin monen lemmikinomistajan ilta meneekin levottomia nelijalkaisia rauhoitellessa.

saako koira olla sohvalla

Meillä onneksi Sutki ei sisätiloissa paukkeesta ole moksiskaan, eikä ulkonakaan yksittäisistä räjähdyksistä välitä, mutta jos joka puolella räiskyy ja paukkuu ja ihmisiä vielä tungeksii tavallista enemmän kaduilla, stressaantuu karvapallokin jo jonkin verran, joten parempi olla ilta sisällä ja odotella kunnes enimmät raketit on posautettu taivaalle. Kunhan ihmiset vaan muistaisivat leikkiä niiden rakettien kanssa oikeaan aikaan, nytkin jo kuuluu ulkoa satunnaisia paukkeita vaikka vielä ei saisi räjäyttelyä aloittaa. Ja vielä tärkeämpää olisi muistaa valita rakettien lähtöpaikka oikein, vilkas katu tai kerrostalon sisäpiha eivät välttämättä ole niitä parhaimpia paikkoja. Joka tapauksessa oikein hyvää uutta vuotta kaikille lajiin ja karvoihin katsomatta, nautitaan illasta turvallisesti, herkullisesti ja toivottavasti liikoja stressaamatta.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Eläimellistä joulua

Tänään vielä paketoin viimeiset lahjat, joten nyt onkin sitten hyvä rauhoittua joulun viettoon. Pahimmilta jouluruuhkiltakin onnistuin välttymään, tosin Sutkin lahjaa etsiessä piti kiertää useampi liike, sillä en ollut ainut joka halusi lemmikkejään muistaa. Prismassa eläintarvikehylly loisti tyhjyttään eikä koko kaupasta löytynyt yhtä ainutta siankorvaakaan. Vaikka lemmikit eivät joulusta mitään ymmärräkään, on niitä kiva silti vähän lahjoa ja hemmotella, tuovathan karvapojjaat meille paljon iloa elämään joka päivä ympäri vuoden. Eikä pidä unohtaa että varsinkin nuo ihmisen parhaat ystävät tarvitsevat liikuntaa ja aivojumppaa myös pyhäpäivinä, vaikka omistajaa vähän laiskottaisikin. Lelujen ja leikkien avulla pysyvät hauvatkin tyytyväisenä ja muu seurue saa myös nauttia joulurauhasta kun ei yksikään innokas kuono käy tutkimassa kaikkia paketteja ja keksimässä omia jekkujaan joulun piristykseksi.

koiran lelu vinkuva
Onnistuin kuitenkin lopulta löytämään muualta kunnon säkillisen niitä siankorvia, pussillisen herkkuraksuja ja hauskan eläinpatukkavinkulelunkin, jonka käärin ihan pakettiin Sutkin avattaksi. Hauvapallero kun tykkää kovasti aina repiä ja silputa kaikkea, niin nyt saa sitten rauhassa silputa oman pakettinsa. Jullelle riittäänee lahjaksi kinkunpalaset tavallisen ruoan sijaan, sillä mokoma palleroinen leikkii vain harvoin jollain muulla lelulla kuin lempiporkkanallaan. Joka tapauksessa on kaikille, niin ihmisille kuin nelijalkaisillekin, luvassa paljon hyvää syömistä, paljon lepoa ja leikkiä sekä yhteistä aikaa. Eipä sitä hyvään jouluun muuta sitten tarvitakaan.

maanantai 17. joulukuuta 2012

Tonttuilua

Hieman lisää joulutunnelmaa kaupungilta, meillä täällä kotona kun sitä ei vieläkään kauheasti ole. Ei saa kertoa kenellekään, että joulusiivous on edelleen aloittamatta, tänään ja huomenna on kuitenkin tarkoitus enimmät raivata niin että ei tarvitse piileskellä joulutonttuja, jotka nyt viimeisiä tarkastuskierroksia ihmisten koteihin tekevät nähdäkseen ollaanko kaikkialla jo valmiita joulun tuloon.

jyväskylän kävelykatu
Kävelykadulle on pystytetty useita myyntikojuja, joista voi löytää lahjaksi erilaisia käsitöitä kuten puukkoja, sekä syötävää ja herkkuja. Kojuja ei voi olla huomaamatta jos keskustaan menee, ja ne on helppo katsastaa läpi samalla kun kiertää hoitamassa mahdolliset muut asiat kävelykadun varrella. Totta kai jouluvalojakin on reilusti joka puolella, Sokoksen modernit valot ovat ehkä ne kaikkein tyylikkäimmät, vaikka aina ne perinteisemmätkin ilahduttavat mieltä pimeän keskellä, kuten vaikkapa tuo kuvassakin näkyvä roikkuva tähti.

maatilan joulu
Kävelykadulta löytyy myös pari pässiä pällisteltäväksi, ovat siellä muistaakseni aina 21. päivään asti joka päivä katseltavana. Eivät näyttäneet paljoa ihailijoista välittävän, tosin eivät myöskään suostuneet tulemaan ulos autosta kameran eteen silloin juuri silloin kun kuvia otin, totta kai tepastelivat näkyville heti kun kamera oli jo repussa.

joululahjojen valmistus
Sokoksen perinteinen joulunäyteikkuna-asetelma on tänä vuonna huumoripitoinen. Muuten ihan hauska, mutta nuo tontut vaan kuuluvat samaan kategoriaan niiden vanhojen nukkejen kanssa, eli ovat jokseenkin outoja ja kammottavia.

jouluinen näyteikkuna
Ehkä kuitenkin ottaisin mieluummin tällaisen hiirikäden, kuin sen mikä yleensä tulee jos liikaa tietokoneen ääressä puuhailee. Jospa sitä nyt sitten näiden kuvien innostamana jo jaksaisi luoda sitä joulutunnelma tänne kotiinkin, ja taikoisi likapyykkikasat sekä muut kertyneet romppeet pois näkyvistä, tilalle voisikin sitten ripustella joulukoristeita ja loppusilauksena laittaa vähän joulumusiikkia soimaan. Kohta se nimittäin jo on, joten paras nauttia ennen kuin koko joulu on taas jo ohi.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Wanhaa joulutunnelmaa

Tänään ei ollut vaikea päästä joulutunnelmaan, kävimme nimittäin ihmettelemässä ja ihailemassa Toivolan vanhaa pihaa, joka sijaitsee melkein Jyväskylän keskustassa. Tuolta linkin takaa voi käydä tarkemmin lukemassa pihan tarinaa, ja miten yhden ihmisen unelmasta on nyt tulossa totta pihan aukeamisen myötä. Näin joulun alla alueella on siis tietysti paljon jouluun sopivaa tapahtumaa ja myytävää, paljon käsityöläisiä, kahvila, sepän paja ja paljon paljon muuta.

vanhoja rakennuksia jyväskylä
Alueen ympärillä on ihan normaalia, tylsää kaupunkia mutta kun sisäänkäynnistä astuu, hyppää melkein ajassa taaksepäin ja tunnelma muuttuu täysin.

finnish handicrafts christmas

Kuvassa vasemmalla näkyy pienten myyntikojujen rivistö, jokainen täynnä kaikenlaista mukavaa itselle ja lahjaksi. Löytyy niin lastenvaatteita kuin hunajaakin maustettuna monella eri tavalla.

käsityöläisten joulumarkkinat
christmas in finland
Näin kala-allergisena minua häiritsi ainoastaan ilmassa leijuva loimulohen ällöttävä haju, mutta kalanystävät puolestaan varmaan taas tykkäävät kun saavat herkkuaan ostettua samalla kertaa joululahjojen kanssa. Myynnissä oli myös monenlaisia makeisia kuorrutetuista omenista lähtien, lisäksi maistoin mm. aivan ihania valkosipulilla maustettuja manteleita.

traditional santa claus finland
Pihalla kiertelee myös joulupukki, ja nimenomaan sellainen aito perinteinen pukki eikä mikään mainosmiesten luoma punapukuinen hahmo. Pukki siis kuvassa vasemmassa laidassa, myös aikuisille oli pukilla aikaa eikä vain lapsille. Pihapiirin rakennuksista löytyy sitten mm. lankaliike Titityy ja sepän paja, ja jopa kultasepän työskentelyä pääse katsomaan ja ihmettelemään. En uskaltanut kysyä lupaa liikkeiden sisällä kuvaamiseen, oli niin paljon väkeäkin sisätiloissa liikkeellä että oli jo muutenkin hankala välillä päästä edes eteenpäin, saati sitten vielä ottaa kuvia. Liikkeet oli kuitenkin sisustettu sopivan vanhanaikaiseen tyyliin ja tunnelmaan sopivaksi, lankojen lisäksi näytti käsitöiden tekijöille löytyvän mm. kauniita nauhoja ja kuviollisia puuvillakankaita. Ja totta kai paljon valmiita käsitöitä jos ei itse ole aikaa tai intoa kaikkea väsäillä.

jyväskylän käsityöläiset
Rakennuksia on useita, ja aluetta kehitetään vieläkin, joten varmasti on joulun jälkeenkin paljon mielenkiintoista tulossa. Ja totta kai alue on päästävä näkemään myös kesällä, kun tarkeneekin paljon paremmin kierrellä sillä tänään oli sen verran hyytävä viima että kävi myyjäparkoja ihan sääliksi ja omatkin ruumiinjäsenet melkein jäätyivät jo lyhyen kiertelyn aikana. Mukaan tarttui tällä kertaa vain erinomaista käsintehtyä tummaa suklaata, josta valitettavasti ei ole kuvaa sillä ehdin jo napostella kaiken. Hyvää siis kuitenkin oli.

torstai 6. joulukuuta 2012

Lämmittäviä perinteitä


Itsenäisyyspäivän kunniaksi pohdin tänään suomalaisen käsityön arvostusta, teenhän itsekin paljon erilaisia käsitöitä ja joskus jopa tilauksesta. Toisaalta monet kertovat arvostavansa käsin tehtyä, ihailevat taitavia tekijöitä ja joskus jopa ehkä ostavat jotain pientä lahjaksi, mutta toisaalta ihan liian monet eivät ymmärrä mistä kaikesta käsityön hinta koostuu ja pitävät kaikkea käsin tehtyä liian kalliina ja vanhanaikaisena. Osin tuohon vanhanaikaisuuteen vaikuttaa kyllä se että turhan monet käsityöläiset väsäävät aina niitä samoja perinnemalleja eivätkä koskaan uudista niitä. Perinteilläkin on paikkansa, mutta välillä on hyvä tehdä jotain uutta ja erilaista ja hieman ravistella perinteitä. Virolaiset taitavat olla tässä asiassa meitä edellä kuten vaikkapa kansanpuvuista kuvionsa saaneista tennareistakin voi huomata. Lisää kuvia ja muitakin hauskoja ideoita virolaisten perinteiden modernista käytöstä löytyy tämän linkin takaa.
lapasten koristelu
                                               
Joidenkin mielestä siis käsityö on liian kallista, ja osa jupisee näitä kommenttejaan samalla kun tarkastelevat käsityöläisen tuotteita myyjäparan yrittäessä pysyä kohteliaana ja hymyilevänä. Toiset julistavat siinä myyjän vieressä suureen ääneen ostavansa mieluummin halvemmalla ketjukaupasta ja ihmettelevät suomalaisten tekijöiden riistohintoja. Jotkut jopa epäilevät käsitöiden laatuakin, eihän käsin tehty voi mitenkään olla yhtä laadukas ja kestävä kuin tehdastuote...
Varsinkin perinteisesti naisten käsitöinä pidettyjen tuotteiden kohdalla tuntuu monen ajatuksena olevan, että niitähän tehdään ihan vain ajan kuluksi ja omaksi huviksi eikä niistä saisi pyytää paljoa materiaalikuluja enempää.
perinnelapaset hahtuvalanka
                                                      
Sain juuri äskettäin valmiiksi joulumyyjäisiin tarkoittamani lovikkalapaset, eli tällä kertaa ne hyvin perinteiset kätösten lämmittäjät. Vaikka lanka oli paksua ja nopeaa neuloa, meni näidenkin tekemiseen useampi tunti. Jos nyt kuvitellaan tuntipalkaksi kymmenen euroa, mikä ei nykyään kovin kummoinen palkka ole, tulee lapasillekin hintaa muutama kymppi kun päälle tulevat vielä materiaalikulut. Jos olisin yrittäjä, minun pitäisi lisäksi maksaa kaikenmaailman alvit, eläkemaksut sun muut mikä nostaisi hintaa entisestään. Vaan eihän siihen hintaan kukaan lapasia osta.

raidalliset sukat
Ei siis ihmekään, että useimmiten teen mieluummin käsitöitä lahjaksi ja ilahdutan läheisiäni, kuin että riistäisin itseäni euron (tai allekin) tuntipalkalla ja myisin tekeleitäni pilkkahintaan. Minäkin ostan niitä halvempia liukuhihnatuotteita kansainvälisistä ketjuliikkeistä, mutta ymmärrän myös etteivät ammatikseen käsitöitä tekevät yksinkertaisesti pysty myymään omia töitään samaan hintaan. Suomalaisella käsityöllä on kuitenkin pitkät perinteet, joten toivoisin että näitä taitavia ammattilaisia osattaisiin myös tulevaisuudessa arvostaa, vaikka ei aina olisikaan mahdollista niitä tuotoksia hankkia ja ostaa. Toki käsityöläistenkin on ajan mukana uudistuttava ja kehitettävä sellaisia tuotteita, joita on kannattava tehdä ja joita ihmiset haluavat hankkia, laadusta tinkimättä.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Joulupuhinoita

Joulun lähestyessä kiirettä pitää muillakin kuin tontuilla, ja nyt kun sitä luntakin taas satoi reilumman puoleisesti olemme hauvan kanssa nautiskelleet siitä oikein urakalla joten hyytävästä viimasta huolimatta on lenkeilläkin kulunut reilusti aikaa. Nyt ehdin kuitenkin näpätä pari hämärää kuvaa tänne blogiinkin laitettavaksi näin joulukuun alun kunniaksi.

kankainen joulukalenteri
Joulun odotukseen kuuluu tietysti joulukalenteri, ja meillä se on kirpparilta löytynyt Nalle Puh -versio, jonka taskuihin voi sujauttaa omien mieltymysten mukaisia yllätyksiä. Pienenä tykkäsin eniten kauniista kuvakalentereista, mutta kelpuutin myös tavalliset halvat suklaakalenteritkin. Nykyään niiden suklaa ei enää oikein maistu, eikä kalliimpiakaan kalentereita tee mieli ostaa sillä hyvää (ja parempaakin) suklaata saa halvemmallakin kuin kalenterimuodossa. Siksipä tällainen taskukalenteri on vallan mainio, sinne voi laittaa omia lempikonvehteja tai vaikka pieniä tavarayllätyksiä joulukuisia aamuja piristämään.


led-kynttilä
Tämän päivän taskusta paljastui kirpparilta 20 sentillä löytynyt mansikkainen rintakoru, joka sopii tällaiselle mansikkamaanikolle kuin nenä naamaan. Eilisestä lokerosta putkahti esiin pari led-tuikkua, jotka ovat perinteisiä kynttilöitä turvallisempi valinta lemmikkihuushollissa, vaikka eivät nämä oikeita kynttilöitä kauneudessa voitakaan. Niitä oikeita poltetaankin vain silloin, kun varmasti ehditään kynttilöitä ja elävää tulta vahtimaan, tekotuikkusia puolestaan silloin jos on muutakin puuhaa siinä ohessa kuin karvapoikien touhujen seuraaminen. Vielä on monta luukkua kalenterissa jäljellä, vaan niinpä on myös monta lahjaa ompelematta ja neulomatta, joten kaikki päivät tulevat tarpeeseen jotta saan aputontun virkani kunnialla hoidettua.

P.S Tuossa ensimmäisen kuvan taustalla näkyy minun jouluneulepaitani, sillä pitäähän jokaisella olla sellainen kunnon perinteinen kirjoneuleella tehty paita tai takki joulupyhiä varten kaapissaan. Sellainen mikä jokaisesta amerikkalaisesta jouluelokuvasta vähintään yhdeltä henkilöltä löytyy; ilman sitä ei joulua voi viettää oikeaoppisesti mikäli näihin elokuviin on luottamista.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Purkissa

Viime päivinä olen pyöritellyt lukemattomia lankakeriä hyppysissäni, penkonut kaapista kankaita esiin hipelöitäväksi ja sommitellut niistä erilaisia yhdistelmiä, enimmäkseen mahdollisen värikkäitä, sillä ulkona on edelleen niin harmaata että jotain värikästä ja piristävää tekee mieli suunnitella. Tosin jostain kumman syystä en kuitenkaan vielä onnistunut tuossa tavoitteessa, vaan tein sen sijaan jotain melko väritöntä.

metallinen säilytyspurkki
SPR:n kirpparilta löytyi nimittäin juuri meille sopiva purkki, ja vielä erittäin halvalla koska siitä puuttui kansi. Olikin mielenkiintoinen keskustelu myyjän kanssa kun menin purkin kanssa kassalle, purkki siis oli aivan normaalisti myynnissä hintalapun kera muiden putelien joukossa.

Myyjä: Tästä puuttuu kansi
Minä: Juu'u
Myyjä: Meillä oli toinenkin tällainen purkki mutta siinä oli kansi
Minä: Ahaa
Myyjä: Tässä ei ole
Minä: O_O

Kivahan se oli että myyjä tarkisti, että olin varmasti huomannut kannen puuttumisen (ikään kuin sitä olisi voinut olla huomaamatta), ja sain purkin sitten lopulta ostettua.

kannen tekeminen säilytyspurkkiin
Tekaisin sitten kotona purkkiin kannen pellavakankaasta, jonka reunaan ompelin kapean kuminauhan pitämään kannen paikoillaan. Nyt olen tuota kantta pari päivää tutkaillut ja mallaillut siihen vaikka minkälaisia pitsejä ja koristenauhoja, mutta en vieläkään osaa päättä miten sitä koristelisin vai jätänkö tuollaiseksi. Joka tapauksessa näin tuli kannettomastakin hyljätystä purkkiparasta jälleen salonkikelpoinen hieno puteli, johon voin piilotella vaikka joulukeksit sopivaa nakerteluhetkeä odottamaan. Seuraavaksi on kyllä sitten jo tehtävä jotain värikkäämpää, taistelu harmautta vastaan siis jatkukoon vielä.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Lisää näkyvyyttä

 Pimeitä iltoja ja aamuja riittää vielä pitkään, joten jatkoin taas heijastinmateriaalien kanssa puuhastelua. Tällä kertaa tuunailin valmiita vaatteita, joista vielä puuttuivat kiinteät heijastimet. Monissa vaatteissa, varsinkin ulkoiluvaatteissa, on jo valmiiksi jotain heijastavaa kuten vaikkapa terenauhaa saumoissa koristeena, mutta aivan kaikista vaatteista ei heijastimia kuitenkaan löydy. Nytpä sitten on aina heijastin mukana vaikka se erillinen killutin unohtuisikin kiinnittää takkiin, tai tippuisi jonnekin matkan varrelle.

heijastimen ompelu vaatteeseen
itse ommeltu heijastin
 Sommittelin pienet heijastinraidat samettitakkiini, siihen joka minulla oli Kuopiossakin mukana ja joka näkyykin yhdessä kuvassa pari postausta taaksepäin. Laitoin tällaiset raidat molempiin hihansuihin sekä huppuun keskelle, hupun raita näkyy taakse hupun roikkuessa vapaana ja eteen hupun ollessa päässä. En halunnut pilata takin tyyliä tai tehdä mitään liian räikeää, mielestäni nämä heijastinvauhtiraidat sopivat takkiin sen verran hyvin että olisivat voineet olla siinä alunperinkin.

heijastavat hanskat pyöräilyyn
Toisena tuunauksen kohteena minulla oli Thinsulate-hansikkaat, jotka ovat näin viileällä säällä pyöräillessä kätevät. Pimeässä vaan on turha huitoa kääntymismerkkejä autoilijoita ajatellen, ei auta vaikka käsivartta kuinka oikoisi kun ei sitä kukaan hämärässä näe. No nytpä näkee kun sommittelin näihinkin heijastimet, jotka toki sitten parantavat muutenkin näkyvyyttä ihan vaikka kävellessäkin eikä vain pyöräillessä.

heijastimen valmistus
Sovittelin nauhanpätkiä pariin eri kohtaan, kunnes lopulta ne löysivät paikkansa kuin itsestään. Päivänvalossa heijastinkohdat eivät juuri edes erotu. Ja heijastinnauhaa riittää edelleenkin, kohta on varmaan kaikissa vaatteissa jotain erikoisia heijastinviritelmiä kun kerran vauhtiin pääsin, tai ehkä alan pukeutua pelkästään heijastinkankaasta tehtyihin vaatekertoihin... Jos perheenjäsenistä löytyy sellaisia yksilöitä, jotka ovat vastahakoisia käyttämään erillisiä heijastimia, voi näillä ideoilla heillekin puolihuomaamatta ujuttaa edes joitakin heijastimia turvaksi yön pimeyttä vastaan.

lauantai 17. marraskuuta 2012

Uusinta uutta

Tänään maistui ruoka tavallistakin paremmin, eikä se johtunut vain siitä että päivän ateriana oli tortilloja jotka ovat yksi lempiruoistamme. Asiaan saattoi vaikuttaa lisäksi ruokailua edeltänyt lähes 20 kilometrin pyöräily, sillä teimme jälleen perinteiseen tyyliin pienen kirppari- ja kauppakierroksen. Tällä kertaa houkuttimena lähtöön oli Jyväskylään auennut uusi kirppis, Katriinan kirppis jonka taustalla on jo pidempään toiminut Katriinan kauppa.

Kirppikselle on meidän kotoa jonkin verran matkaa joten ihan joka päivä ei sinne tule pyöräiltyä, mutta muuten sijainti Sorastajantiellä on hyvä sillä aivan vieressä ovat myös Kirpparilla.fi -kirppis sekä Kirpputorimarket. Tällä kertaa kävimme Katriinan kirppiksen lisäksi vain Kirpparilla, sillä päivän aikana piti vielä ehtiä Palokkaan Hong Kongissakin vierailemaan. Tuosta Kirpparilla-kirppiksestä on tullut niin suosittu, että kannattaa varautua ruuhkaan jos sinne menee, varsinkin lähempänä sulkemisaikaa. Tällä kertaa osasimme varautua ja menimme ajoissa, niin ei tarvinnut jonottaa kassalle reilua puolta tuntia niin kuin edellisellä kerralla.

60-luvun naistenlehti
Katriinan kirppiksellä on myynnissä myös Katriinan kaupan tuotteita, ja jonkun verran vanhaa vaatetta sekä tavaraa. Lisäksi siellä taisi olla kahvia ja jotain aivan liian herkullisen tuoksuista purtavaa saatavilla ainakin ilmassa leijuneesta hajusta päätellen. Mies bongasi sieltä itselleen työkalupakin, ja minä selailin innolla vanhoja lehtiä joita siellä myös oli tarjolla. Mukaan tarttui sitten lopulta yksi vanhempi ja yksi uudempi lehti, tuo Uusi nainen vuodelta 1964 oli ihan pakko ostaa jo pelkän kansikuvan takia (mies vähän epäili että tokkopa miehet ovat entisinäkään aikoina noin innolla osallistuneet käsityöpuuhailuihin kuin lehden kannessa onnesta soikeana hymyilevä miekkonen). Sisältö on enimmäkseen yhtä hauskaa kuin tuo kuvakin, varsinkin vanhat mainokset aiheuttavat hilpeyttä niitä lukiessa. Yhdessä hienoa laihduttavaa hierontavimpainta mainostavassa tekstissä annetaan jopa eri pituisille naisille ihannemitat joihin kannattaisi pyrkiä; painon lisäksi sentin tarkat ympärysmitat kriittisistä paikoista ja jopa reiden ympäryskin. Pitäneekin mennä mittailemaan paljonko itsellä ne mitat heittävät, onhan sitä nyt toki pyrittävä ranskalaisen asiantuntijan määrämiin oikeisiin mittoihin tai muuten ei ole kunnon nainen.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Pimeää puuhaa

Olipas oudon lämmin sää tänään, varsinkin nyt illasta kun kävin Sutkin kanssa pienellä iltakäppäilyllä. En tarvinnut edes hanskoja ja minulla on sormet, jotka jäätyvät jo pelkän viileän sään ajattelemisesta. Samalla kävelyllä sain testattua iltapäivän askartelun tulokset, eli heijastimet Sutki-poikasen hihnaan. Tykkään käyttää karvapallolla pitkää, viiden metrin mittaista hihnaa mutta se on musta eikä siten erotu pimeässä ollenkaan. Hyvää heijastinhihnaa tuntuu muutenkin olevan vaikea löytää niin päätin sitten tehdä itse heijastimia jo olemassa olevaan taluttimeen.

heijastin koiran hihnaan
Tältä ne heijastimet näyttävät sisätiloissa, hyvin erottuvat loisteellaan kirkkaassakin valossa. Meillä olisi kyllä siis kaksi ihan valmista heijastinhihnaakin, mutta kumpikin on ikävän tuntuinen kädessä ja toinen on aivan liian lyhyt normaalille lenkille eikä toinenkaan ole niin mukavan pitkä kuin tämä musta, kevyt hihna. Siihen useimpien hihnojen kanssa minulla tyssääkin hankinta, että ne tuntuvat epämiellyttävältä pidellä. Käsilenkki on usein liian paksu tai jäykkä ja painaa ikävästi kämmentä.

kuinka käy ilman heijastinta
Miksi sitten pitäisi olla heijastinhihna, tai ylipäätään heijastimia? No yläpuolella olevasta kuvasta näkee, miltä Sutki näyttää pimeällä kävellessään jos vain himmeä katuvalo osuu hölköttelevään koiraan. Kuvitelkaa valkoisen karvamammutin tilalle musta koira (tai tummiin pukeutunut lenkkeilijä), niin sitäpä ei sitten erottaisi pimeän keskeltä ollenkaan.

koiralle heijastimia
Suunnataan Sutkiin hieman katuvaloja kirkkaampi valo, ja nythän koira erottuu jo melko hyvin, mutta vasta aivan läheltä. Jos Sutkia siirrettäisiin pari metriä taaemmaksi tuossa kuvassa, ei siitä taaskaan näkyisi juuri mitään. Musta tai tumma koira näkyisi tässäkin valossa paljon huonommin. Näin lyhyellä matkalla ei autoilija ehtisi pysähtyä, eikä aina edes pyöräilijäkään joten heijastin todellakin on halpa henkivakuutus.

hurtan heijastinvaljaat
Sen sijaan heijastimet näkyvät jo todella kaukaa, jos autoilijat ja pyöräiljät vain muistavat käyttää valoja. Hihnan heiluessa kävellessä heiluvat heijastimetkin juuri sopivalla korkeudella niin että ne on helppo havaita. Nyt kun sain Sutkin iltakävelyt tehtyä turvallisemmiksi, voinkin ruveta suunnittelemaan omien vaatteiden koristelua tuolla samalla heijastinnauhalla mitä näihinkin heijastimiin käytin. Sitä on vielä monta metriä jäljellä niin eipähän pääse loppumaan ihan heti kesken.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

I Love Kuopio

Eilen oli vuorossa pieni kierros Kuopion keskustassa, joka onkin edelleen aikamoisen myllerryksen vallassa. Remonttia tehdään vähän joka puolella ja jalankulkijoiden reitit kulkevat milloin mistäkin; autoilijoidenkin kannattaa olla tarkkana sillä suljettujen kadunpätkien osuudetkin vaihtelevat sen lisäksi että yksisuuntaisiin katuihin on tehty muutoksia.

Kuopion toriremontti
Torilta löytyy yleensä monia kivoja myyjiä, varsinkin eräällä myyjällä on erityisen hyvää tiikerikakkua ja muita leivonnaisia joita olemme useasti maistelleet täällä päin käydessämme. Tällä kertaa saimme mukaamme hienot I love Kuopio -pinssit joita sopivasti jaettiin ihmisille juuri kun olimme kulkemassa torin ohitse.

Kuopion kirpparit
Totta kai täälläkin tulee käytyä kirpparilla, ja ihan keskusta-alueelta löytyykin CityPörssi, josta olen jo monia kivoja hankintoja tehnyt. Kirppari on paikoin hieman ahdas, mutta muuten varsin mukava paikka. Siellä on pieni kahvinurkkauskin, joka on sisustettu oransseilla retrotavaroilla ja kahvinurkkauksen vieressä on lisäksi säilytyslokerot niin ei tarvitse mahdollisia muita ostoksia kantaa mukana kirpparikierroksen ajan. Tälläkin kertaa saattoi mukaan lähteä jotain pientä, mutta siitä kirjoittelen sitten joku toinen kerta.

Alexis terveyskauppa
Kävimme myös lankakaupassa, tai oikeastaan luontaistuotekaupassa jossa myydään myös lankoja. Paljon lankoja. Ihan liian paljon ihania lankoja, joita on vaikea olla ottamatta mukaan. Kannattaa siis käydä jos langat kiinnostavat, vaikka ulkopuolelta ei uskoisi että sisältä niin iso ja hyvä valikoima löytyy; kauppa on helppo löytää sillä se on Sokoksen takana aivan keskustassa. Vieressä on myös aasialaisia ruoka-aineksia myyvä kauppa, josta tuli lankaosastollekin todella ihana tuoksu, joten sielläkin voisin joskus käydä tutkailemassa mitä herkkuja valikoimissa oikein on. Kuopiossa on myös toinen erittäin hyvä käsityökauppa Nappi ja Nauha, jossa on lankojen lisäksi kaikkea muutakin kivaa myynnissä. Kaiken kaikkiaan Kuopio on siis varsin mukava kaupunki vierailla, kesällä mansikoita riittää eikä käsityötarvikkeistakaan tule pulaa.

perjantai 9. marraskuuta 2012

Matkustusta

Vietämme pidennettyä viikonloppua vieraillen sukulaisten luona, joten koneen ääressä en ehdi istuksia niin pitkään kuin normaalisti, mutta tässä kuitenkin hieman tämän päivän tunnelmia.

Aamulla tietysti tein ensin pitkän lenkin kauniin aurinkoisissa ja lumisissa maisemissa Sutkin kanssa. Kyläilypaikkamme onkin siitä mukava, että täälläkin on ihan lyhyen matkan päässä mukavat lenkkeilypolut joita pitkin on kiva kulkea ja kipitellä, metsäpolkujakin löytyy myös jos lenkkipolku alkaa kyllästyttämään. Ja Sutkihan oli taas ihan innoissaan lumesta, Jyväskylästä kun se ehti jo sulaa pois.

ostoskeskus Kuopio
Iltapäivällä suuntasimme Matkukseen, Kuopion uuteen jättimäiseen ostoskeskukseen. Sinne pääsee kätevästi bussilla (tai katurilla niin kuin minä sanoisin) nro 31, mutta ainakin nyt kauppakeskuksen vasta auettua kannattaa varautua siihen, että bussit ovat täpösen täynnä porukkaa. Matkukseen mennessä hädin tuskin mahduimme sisälle ja ihmiset seisoivat melkein toistensa päällä ja vähän sylissäkin, kuin ne perinteiset sillit purkissa. Takaisin tullessa oli hitusen väljempää, mitä nyt kuski sai sovitella kolmet lastenvaunut, yhdet rattaat ja yhden pyörätuolin bussin käytävälle kuin Tetris-pelissä konsanaan. Onneksi kuskina oli kunnon lupsakka savolaismies, niin homma sujui mukavasti huumorin höystämänä eikä matkustajia pahemmin hermostuttanut bussin jääminen reilusti aikataulusta jälkeen.

kauppakeskus Kuopio
Päivän asuna vaihteeksi mekko; tänään ei tarvinnut pyörälläkään polkea niin housut saatoin jättää tällä kertaa pukematta. Fransan mekkoa, joka löytyi kirpparilta muutamalla eurolla, ei tosin kuvassa paljoa näy. Jalassa on kolmen euron kotimaiset nahkasaappaat, kirpparilta tietysti nekin. Samoin takki on SPR:n kirpparilta pari vuotta sitten löytynyt; Vero Modan punainen samettitakki jolla taisi olla hintaa kahdeksan euroa. Päässä uunituore MacGyver-pipo ja siihen sopivat lapaset. 

jäätelö strösseli nonparelli
Ostoskeskus vaikutti oikein valoisalta, avaralta ja siistiltä. Liikkeitä oli reilusti, tosin olisi kiva jos kauppakeskuksiin saataisiin jotain muutakin kuin kenkä- ja vaatekauppoja, joita on aina näissä keskuksissa vuoronperään käytävillä niin paljon että ei jaksa edes laskea niitä kaikkia. Lemmikkiliike oli vähän pettymys, hinnat eivät olleet mitenkään edullisia ja valikoimakaan ei kovin kummoinen. Julle-parallekaan ei sieltä löytynyt syömistä koska kissan märkäruokaa oli vain muutamaa merkkiä. Ikeasta löytyi sentään kahvimuki ja pieni pehmolelu lohdutukseksi von Jullenbergille (siis vain lelu kissanpojalle, ei Julle sentään kahvia juo), ja tarjouskirjakaupasta kissojen lääkärikirja. Halpahallista sitten haimme Sutkillekin vähän herkkuja, ja itse herkuttelimme paikan päällä Spice Icen ihanilla tuotteilla. Halpahallissakin näytti olevan mukavasti neulelankoja, mutta ne jätin kiltisti kauppaan odottelemaan muita ostajia sillä niistä kirpparilangoista riittää neulottavaa vielä pitkäksi aikaa.

tiistai 6. marraskuuta 2012

Pientä piristystä

Nykyinen keittiö ei ole mikään unelmieni tyylikäs kokkauspaikka, mutta pienillä lisäyksillä siitäkin on tullut hieman käytännöllisempi ja viihtyisämpi. Uusin lisäys on itse neulottu tiskirätti, joka valmistui pari päivää sitten. Olen joskus aiemminkin neulonut näitä rättejä, niihin saa kätevästi langanjämiä käytettyä.

keittiön sisustus
Toinen kätevä apuväline on jo muutaman kuukauden käytössä ollut Ikean pumppupullo astianpesuaineelle, sen avulla ei tule lurautettua litratolkulla pesuainetta tiskien sekaan, ja toki se on myös nätimpi kuin se muovinen pullo missä tiskiaine myydään. Tämähän on vanha tuttu idea, mikä on monissa lehdissä ja blogeissa jo nähty, mutta nyt olen siis itsekin päässyt ihan käytännössä toteamaan sen toimivaksi kun sopiva pullo lopultakin löytyi. Pesuaineena meillä on aina jotain muuta kuin sitä "perustuoksua", sillä se haisee mielestäni todella inhottavalle, pistelee oikein nenässä. Tällä hetkellä on pirtsakkaa omenaa, mutta pidän myös sitruunasta, aloe verasta ja muista pirteän raikkaista tuoksuista.

jyväskylä syksyllä
Sisällä on niin hämärää, että yritin ottaa tiskirätistä parempaa kuvaa parvekkeellakin, mutta ulkonakin on niin harmaata että kuvausassarikin tuumasi ettei tänään valokuvaus onnistu. Harmi kun kaikki kaunis lumi suli pois, voisi jo sataa lisääkin niin ei olisi jatkuvasti näin ankean näköistä ulkona ja joulutunnelmaankin olisi helpompi päästä kiinni pehmeän lumista maisemaa katsellessa.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Erittäin kauniita käsitöitä

Nyt seuraa pieni kurkistus kahteen niistä kirjoista, jotka löysin aiemmin kirpparilta. Tällä kertaa vuorossa on Helsingin käsityönopettajaopiston julkaisut 1 ja 2. Näissä kirjoissa siis esitellään ideoita ja valmiita töitä, mutta ei anneta ohjeita tai kaavoja niihin.

40-luvun käsityöt

50-luvun käsityöt
Ensimmäinen kirja on vuodelta 1949 ja toinen 1954. Tässä jälkimmäisessä on kaunis alkulause:"...Mutta käsityön ystävät ja harrastajat tuntevat kuitenkin erään puutteen: tarvitaan opastavaa teosta, joka antaisi jonkinlaisen yleiskuvan tämän ajan käsityön eri alojen tavoitteista ja saavutuksista...Toivottavasti kuvat antavat harrastajille monia hyviä vihjeita eri ainesten käytöstä, erilaisista malleista ja sommitelmista ym. Ne osoittavat esim., miten vanhoja kansanomaisia kuoseja ja koristelutapoja voidaan onnistuneesti soveltaa nykyajan käyttöön. Samoin ne pyrkivät valaisemaan sitä, miten usein vähällä vaivalla, kuten pelkällä koneompelella tai raitojen ja ruutujen kauniilla asettelulla voidaan saada aikaan käyttökelpoisia ja samalla kauniita töitä..."

kangasnenäliinat
Kirjoista tosiaan saakin hyvän yleiskuvan tuon ajan käsitöistä ja minä en ainakaan edes kaipaa aina kaikkeen ohjeita; ilman niitä joutuu itse pohtimaan miten jonkin työn tekisi ja vaivaamaan harmaita aivosolujaan, eikä työstä tule silloin vain identtistä kopiota jostakin vaan ihan uusi, omanlaisensa upea käsityö.

40-luvun työasu
Työssä työnmukainen esiliina ja päähine. Siivotessa ja ulkotöissä tumma, suojaava ja riittävän suurella taskulla varustettu esiliina.
Jälleen kerran on siivoukseen tarkoitettu asu monta kertaa tyylikkäämpi kuin minun nykyiset vastaavat, enkä taida yleensä edes kaupungillekaan lähteä asioille näin siistin ja hienon näköisenä.

vintage-esiliinat 40-luvun essu
Voisihan sitä vaikka tiskaaminen tuntua paljon hauskemmalta puuhalta, jos käyttäisi näin hienoa essua likaisia astioita jynssätessä.

40-luvun vaatteet


40-luvun muoti
Kirjoissa on monipuolisesti erilaisia vaatteita, ei vain essuja ja työasuja vaan lisäksi yöpaitoja ja muita hienompia hepeniä. Lisäksi on myös asusteita ja kodin sisustukseen liittyviä käsitöitä kuten kirjottuja tyynynpäällisiä.

koristellut ruokalaput
Nykyään on lastenvaatteissa vaikka mitä hauskoja hahmoja, mutta on sitä ennenkin osattu koristella tekstiilejä iloisilla kuvilla lasten ja muiden lapsenmielisten huviksi.

vanhojen nukkejen valmistus
Lelujakaan ei ole unohdettu, nukkejen kohdalla on ylimalkaiset ohjeetkin näiden pienten kavereiden valmistuksesta aina vartalosta lähtien. Minusta tällaiset vanhat nuket ovat valitettavasti jotenkin pelottavan näköisiä. Tiedän, että monet ovat todella kalliitakin ja keräilijät etsivät niitä kuumeisesti, mutta itse en näille vaan lämpene.

vanhat paidankaulukset koristeelliset kaulukset

40-50-lukujen muotia vai nykypäivää? Ensimmäisessä kirjassa on useita todella kauniita irtokauluksia, jotka yllättäen ovat juuri tälläkin hetkellä taas muodissa. Ei siis mitään uutta auringon alla edelleenkään. Vaikka kirjoissa ei siis ohjeita olekaan, on niissä kuitenkin jonkin verran kuvauksia erilaisista vaatteista ja mainintoja työtavoista tai käytetyistä kirjontapistoista ja muista menetelmistä. Varsin hyviä ideapankkeja nämä kirjat tällaiselle käsityöhöperölle kuin minä.