keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Tuliaisia

Eilen kävi kylässä vieraita, ja siinäpä sitten suurin osa päivästä menikin vieraiden kanssa kaupungilla kierrellessä sekä vähän korjausompelua tehdessä. Tänne meille kun nimittäin usein vieraat tulevat vino pino korjattavia vaatteita mukanaan, tosin tällä kertaa kyseessä oli vain yksi pieni pikainen ompelu niin jäi vielä reilusti aikaa siihen kaupunkikierrokseenkin. Toivat vielä mukanaan niin mukavia tuliaisia, että saatan heidät kyläilemään toistekin.

Lidlin ompelutarvikkeet
Ensinnäkin vähän perustarvikkeita ompeluun, näitä minulla kuluukin tasaista tahtia niin on hyvä saada välillä hieman täydennystä. Vaikka keskustaan ei olekaan meiltä pitkä matka, on hieman tylsä rynnätä kesken ompelun hakemaan jotain pientä nippeliä joten on hyvä pitää aina perustarvikkeita varastossa.

italialaisia käsityölehtiä
Lisäksi sain käsityölehtiä Italiasta, näitä tuli heti illalla jo tiiviisti selailtua. Italiaa en osaa, tai nyt osaan muutaman sanan kun lehdistä opin, mutta onneksi käsitöiden kanssa ei tarvitse kovin paljoa osatakaan. Ohjekaavioista saa melko hyvin selvää ilman kielitaitoakin ja samoin ompelukaavoja voi käyttää varsin hyvin kun en kuitenkaan tarvitse varsinaisesti niitä sanallisia ohjeita sitten ompeluun. Burdaa saisi tietysti Suomestakin, mutta täällä hinta irtonumerolle on muistaakseni 9,50 euroa ja Italian hinta näyttäisi olevan 4,90. Aikamoisia eroja maiden välillä käsityö- ja muotilehtien hinnoissa.

hedelmiä
Sain vielä herkkujakin, nimittäin ison rasiallisen kuivattuja hedelmiä. Tosin melkein kaikki ehdin jo syödä, nämä ovat vain niin hyviä etten voi niitä vastustaa. Olen tykännyt erilaisista kuivatuista hedelmistä jo ihan naperosta asti, ja nykyään on vielä niin ihanan paljon valikoimaa verrattuna entiseen että on suorastaan vaarallista käydä näitä hedelmiä myyvissä liikkeissä. Hyvä etten kottikärryillä joudu ostoksiani kotiin työntämään, sen verran reilummin näitä tulee välillä osteltua. Suosikkia en tosin osaa sanoa, tykkään niin paljon melkein kaikista eri hedelmistä; taatelit, viikunat, ananas, kookos, papaija, mango... kaikki maistuvat, välillä vähän liikaakin.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Pitkä päivä

Tänään siirrettiin kelloa taas kerran tunti taaksepäin ja käytinkin ylimääräisen tunnin heti aamulenkillä hyväksi kun kiersimme Sutkin kanssa tavallista pidempään haistelemassa kaikkea mahdollista. Annoin tosin hauvan hoitaa enimmät haistelut ja tyydyin itse vain katselemaan. 

valkoinen koira
Lumi on karvapallon mielestä mahdottoman kiva asia, sitä voi kaivaa, sitä voi syödä, sillä voi leikkiä ja siinä on kiva köllötellä. Pakkanenkaan ei vauhtia hidasta, kahtena viime talvena kolmenkymmenen asteen pakkasillakin tämä kaveri olisi viettänyt ulkona aikaa vaikka kuinka kauan ja makoili hangessa sen näköisenä ettei ole kiire minnekään. Tänään ei onneksi sentään ole niin kylmä ollut, niin hihnan toisestakin päästä löytyvä olento on tarennut ulkoilla pidempään.

herätyskello päivämäärällä
Niitä kelloja piti siis tänään muistaa siirrellä oikeaan aikaan, onneksi tietokoneet ja kännykät osaavat tehdä sen itse niin jäljelle ei enää kovin montaa kelloa jäänyt. Tämä retrohenkinen yksilö löytyi tänä syksynä Siivouspäivänä eräältä myyjältä tuolla pihalla, mutta se jäi silloin kaiken romppeen sekaan odottelemaan oikeaa paikkaa. Tänään sitten kaivoin sen esiin siirtäkseeni senkin oikeaan aikaan, joten nyt voisinkin vielä putsata tahrat kellosta ja etsiä sille sopivan sijainnin täältä huushollista. Kellolla oli hintaa kolme euroa ja siinä on myös herätystoiminto. Päivämääränkin se näyttää, kunhan muistaa itse joka aamu painaa nappia jotta numero muuttuu yhtä isommaksi. Hyvä onkin kun näyttää päivämäärän, niin ei pääse tärkeät päivät unohtumaan. Kuten tämäkin päivä eli vaalipäivä. Äänestysosion hoidimme miehen kanssa jo iltapäivällä, nyt voimmekin sitten viettää leppoisan illan kotosalla ja odotella tuloksia.
 

perjantai 26. lokakuuta 2012

Vanhan kirjan tuoksu

Nyt olen ehtinyt jo vähän tutustua uusiin aarteisiini, joten tässä tarkempaa tietoa ensimmäisestä kirjasta nimeltä Kaunis Neuletyö. Kirjan on kirjoittanut Esther Bondesen ja alkuperäisen teoksen nimi on ollut Den ny strikkebog. Kirja on painettu vuonna 1947 eli melko pian sotien jälkeen, jolloin on vielä ollut pulaa materiaaleista ja käsitöiden tekeminen on ollut arkipäivää lähes kaikille.

neulekirja 40-luku
Kannessa on ihastuttava värikuva, muuten kirjan kuvat ovat mustavalkoisia. Kirjan alussa on osio, jossa neuvotaan neulonnan perusasiat ja annetaan ohjeita kirjoneulontaan, helmikirjontaan ja muuhun neuleiden koristeluun. Sen jälkeen seuraa osio, missä on ohjeita niin lasten, naisten kuin miestenkin neuleisiin ja vielä erikseen osio joululahjoista. Lopuksi on muutaman sivun verran asiaa neuleiden korjaamisesta.

lankojen keriminen
Näin kauniina voi olla lankaakin keriessä, itse en taida yhtä huolitellulta yleensä näyttää.

miesten vaatteet 40-luvulla

40-luvun vaatteet
Tupakointi ei ollut vielä pahe, päinvastoin. Piipun piteleminen tekee henkilöstä heti kovin syvällisen oloinen, alemmassa kuvassa on selvästi syntymässä suuria ajatuksia. Eikä se piippu näytä golfinkaan pelua hidastavan, kunnon urheilija muistaa myös pitää tupakkataukoja.

ohje kenkien tekemiseen
Kirjasta löytyy jopa kenkien ohje, tosin pohjat ostetaan valmiina. Vieläköhän nykyään saisi jostain käydä ostamassa pelkkiä kengänpohjia? Tai sitten pitää ehkä vain irrotella pohjat jostain vanhoista kengistä jos ei niille enää muuten käyttöä olisi, ja valmistaa niiden avulla tällaiset kevyet rantakengät.

40-luvun uimapuku
Toki rannalle tarvitsee sitten uima-asunkin, ja siihen löytyykin ohje. Tämä malli ei mielestäni vain ole kaikkein imartelevin tavalliselle vartalolle, mutta jos nuo pöksyt neuloisi villalangasta niin ne sopisivat hyvin talvella alusvaatteksi pyöräilevälle, eipä enää ahteria paleltaisi.

ranneke
Nykyään on kämmekkäitä ja kynsikkäitä, ennen on ollut myös rannikkaita. Hauska sana, johon en muista aiemmin törmänneeni. Vanhoista kirjoista poiketen tässä kirjassa on enimmäkseen melko selkeät ja kattavat ohjeet joiden avulla nykyajankin käsityöihminen pärjää. Monet vanhat opukset kun olettavat että käsityöt on ihan helppo nakki kaikille ja että jokaisella on paljon kokemusta vaatteiden valmistamisesta alkaen aina kankaankudonnasta ja päätyen lopullisen tuotteen koristeluun, niin ohjeet ovat usein todella ylimalkaisia ja vain suuntaa antavia.

polvisukat puuvillasta




40-luvun käsityöt
 Vanhoissa ohjeissa voi törmätä myös pumpulilankaan tai pumpulikankaaseen, paljon hellyttävämpi sana kuin puuvilla. Nämä sukat päätyivät jo idealistalle odottamaan vuoroaan, jos ne vaikka olisivat sitten pumpulinpehmeät jalassakin.


40-luvun kengät
Viime vuosina on sukkaohjeiden yhteydessä usein näkynyt kuvia, joissa sukkia käytetään korkokenkien kanssa. Tämä yhdistelmä hallittiin jo 40-luvulla, joten ei se muoti tälläkään kertaa mitään uutta keksinyt. On mielenkiintoista seurata miten ideat kiertävät vuodesta ja jopa vuosisadasta toiseen, ja miten niitä muokataan alkuperäisestä uusintakierroksien aikana.

urheiluvaatteet
Nämä hansikkaat ovat kirjassa nimellä "Kirjotut urheilusormikkaat", ja ovatkin varmasti oikein lämpimät ja mukavat käytössä. Kuvassa näkyvän mallin asu vaan ei taida olla oikein sopiva nykyaikaiseen urheiluun, paremminkin leppoisaan sunnuntaisivakointiin jossa vain kevyesti ulkoillaan ja ihaillaan maisemia.

joululahjaidea
Joululahjaosiosta löytyy sitten tällainen mielenkiintoinen idea eli savukekotelo, johon ei kyllä nykyään käsityölehdissä törmää. Onneksi tupakointia ei enää ihannoida yhtä paljon kuin ennen, jolloin tuntui olevan outoa se, jos joku ei polttanut.

vaatteiden korjaus
Lopussa on siis osio neuleiden korjauksesta, uutta vaatetta tai materiaalia vaatteisiin ei ole voinut ostella tuosta noin vain joten korjaaminen on ollut arvossaan. Harva taitaa enää nykyään neuloa paitoihin uusia hihansuita, sukkia sentään ainakin vieläkin parsitaan. Tämän verran ehdin kirjaan tutustua parilla selauksella, nyt voinkin sitten syventyä lukemaan ohjeita tarkemmin ja kasvattamaan ennestäänkin pitkää idealistaani vielä muutamalla uudella suunnitelmalla...

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Mopo lähti käsistä

Sydän tykyttää ja kädet vapisevat melkein vieläkin, sillä tänään en ollut ihan varma olenko hereillä vai näenkö vain unta,  sillä niin paljon ihanuuksia löysin kun kävin kotimatkalla tutulla SPR:n kirpparilla katsomassa, olisiko sinne tullut mitään uutta. Aluksi en nähnyt mitään erityistä, ja sitten kiersin takaosaan tarkastelemaan käsityötarvikkeita. En ollut uskoa silmiäni kun huomasin muutaman kirjasen melkein piilossa yhden hämärän hyllyn kätköissä. Tutisevin käsin selailin niitä varovasti ja pidätin henkeäni etsiessäni hintoja sillä mitä olen nettihuutokaupoista nähnyt, näillä kirjoilla on yleensä ihan reilusti hintaa. 

Olen vielä niin täpinöissäni, etten malta parempaa esittelyä kirjoista naputella, sen vuoro on sitten kun olen rauhassa tutkinut ja hipeltänyt näitä aarteita.

Tässä lähikuva langoista, kirpparin lankakoritkin sattuivat olemaan ylitse tursuavan täynnä. Mopo lähti vähän käsistä, mutta loppujen lopuksi enempää en raaskinut ostaa, joten sinne jäi vielä muillekin lankoja haalittavaksi.

Kuvausapulainen malttoi hetkeksi siirtyä syrjään, niin yllä olevasta kuvasta näkee mitä kaikkea pientäkin nippeliä sieltä löytyi. Kuvista puuttuu lisäksi reilun kokoinen vanupussi, sellainenkin sieltä kaikkien muiden ihanuuksien lisäksi löytyi. Nyt menenkin sitten ihmettelemään, että miten kummassa löydän vielä näille kaikille tarvikeille tilaa kaapeista. Onneksi on joulu tulossa niin osa langoista ja kankaista muuntuu lahjoiksi, jolloin vapautuu edes hieman paikkoja näille uusillekin tulokkaille.

maanantai 22. lokakuuta 2012

0,4% marjaa

Tänään tuli pitkästä aikaa leivottua, kenties ulkona paistanut aurinko antoi energiaa sen verran että vielä sisälläkin riitti virtaa kaikenlaiseen puuhailuun. Uunin pääsivät helppotekoiset vadelmanallet, jotka lisättiin suosikkilistallemme heti ensimmäisellä kerralla kun niitä tein ja sen jälkeen olemmekin herkutelleen nalleilla tasaiseen tahtiin.

muffinssien leipominen
Vadelmia pitää olla reilusti, eikä 0,4% prosenttia niin kuin joissakin kaupan tuotteissa (tai pahimmillaan on vain jotain "marjan makuista aromia"). Nallevuoka löytyi joskus Lidlistä, ja vaikka sillä on hauska tehdä söpöjä pieniä nalleja syötäväksi (mitä nyt nallukat huutavat tuskissaan kun ne uunissa paistuvat) niin se on inhottava pestä. Vuoka ei mahdu kokonaan tiskialtaaseen, eikä sen pinta puhdistu helposti niin kuin tuotetiedotteessa luvattiin vaikka vuoan olisi rasvannutkin. Onneksi en kuitenkaan joka päivä näitä nalleja leivo niin tuon tiskaamisenkin vielä kestää.

leipominen kuorrutus
Nallejen ohje löytyy täältä, ja tällä kertaa laitoin banaanisoseen sijasta päärynäsosetta ja lisäksi lurautin sekaan tilkan vanilja-aromia. Ulkonäkö on hieman karu, ja koristelemalla tai kuorruttamalla nalleista saisi huomattavasti kauniimpia, mutta en näin kahdestaan syöpötellessä viitsi sellaista vaivaa nähdä koska ovat kuitenkin hirvittävän herkullisia jo sellaisenaan.

cucina sähkövatkain
Vatkauksessa minulla on apuna Philipsin vanha Cucina-sähkövatkain, ja se on sen verran surkea että mallinimi voisi hyvin olla Kucina. Vatkaimessa on kolme tehoa + turbonappula, mutta niillä pienemmillä tehoilla ei tee mitään vaan kaikki on aina vatkattava turbonappulaa painaen sillä muuten ei vatkaukset kyllä onnistu. Uusi sähkövatkain onkin jo toivelistalla, hankintaa vain toistaiseksi estää se, että tämä kuitenkin toimii ja vatkaan aika harvoin niin koitan kituutella vielä Cucinalla siihen asti kunnes hajoaa tai on muuten aiheellista ostaa uusi. Parempi käyttää laitteet kunnolla loppuun niin ehkä maapallokin on siitä edes hieman iloinen.

hyvä sauvasekoitin
Sauvasekoittimeen, jolla tälläkin kertaa päärynäsoseen pyöräytin, sen sijaan olen erittäin tyytyväinen. Entinen kun alkoi olla kaputt muutama vuosi sitten tein pitkään selvitystyötä siitä, mikä olisi hyvä merkki ja malli sen tilalle. Taisinkin jo aiemmin jossain mainita, miten paljon pidän kaikista pienistä teknisistä vimpaimista. Tai ehkä sitä olisi parempi nimittää pakkomielteeksi pitämisen sijaan, sillä pelkästään tätä sauvasekoitinhankintaa varten lueskelin silmät killittäen tuntikausia koti- ja ulkomaisia nettisivustoja, teknisiä arviointeja ja etsin käyttäjien kokemuksia sekä hintoja lukemattomista eri paikoista. Lopulta päädyin sitten Bamixiin, vaikka se onkin vähän hintavampi malli. Kenwood tuli hyvänä kakkosena, mutta päivääkään en ole katunut Bamixini hankintaa vaikkei se olekaan niin tyylikäs ja kaunis kuin Kenwoodin tuotteet. Tyytymättömiä käyttäjiä ei tahtonut löytyä vaikka suurennuslasilla olisi etsinyt, ja moni surautteli soseita sekä smoothieita äidiltään tai isoäidiltään perimällä Bamixilla, jonka ikä ylittää omani. Tämä siis kestää äidiltä tyttärelle. Sopivasti sitten sattui tulemaan vielä tarjous, missä sai tavallisen perussekoittimen hintaan setin, johon kuului erillinen murskauskippo + kaksi terää tavallisen terän lisäksi. Joten nyt on niin suklaan kuin pähkinöiden rouhiminen ja silppuaminen todella helppoa sekä nopeaa. Lisäksi olisi saatavilla erillinen terä lihan muussaukseen, mutta sitä en ole vielä hankkinut. Oli pakko silloin ostamisen jälkeen testata, voiko tällä vaahdottaa rasvatonta maitoa, niin kuin eräällä ostos-TV:n vekottimella juuri siihen aikaan tehtiin. Kyllä voi, mutta pieni varoitus. Rasvaton maitovaahto on itse asiassa melko pahaa sellaisenaan, ja jos sitä syö paria lusikallista enemmän, tulee ainakin minulle aikamoisen huono olo. Parempi siis pysytellä normaaleissa soseissa ja smoothieissa.

lauantai 20. lokakuuta 2012

Hyvä päivä

Tänään on ollut ihan tavallinen päivä. Sellainen mukavan rento ja letkeä viikonlopun aloitus eli aamulla innokkaan nelijalkaisen kanssa lenkille, päivällä lähikauppaan hyvää syömistä hakemaan ja iltalenkin jälkeen mitä todennäköisimmin käsitöitä sekä leffan katselua. Eipä sitä muuta hyvään päivään tarvitakaan. 

ulkoilu syksyllä
Tällaisena päivänä sopii ulkovaatteeksi hyvin SPR:n kirpparilta alle seitsemän euron hintaan löytynyt Rukan ulkoilutakki, joka on mukavan retro ja muistuttaa niitä pelastusliivejä, jotka päällä lähes asuin lapsuuteni kesät mökillä. Vedessä kun tuli vietettyä päivittäin useampi tunti niin pelastusliivit olivat ihan paikallaan. Eipä ainakaan päässyt yksikään meidän sisarussarjasta hukkumaan, vaikka minä sitä joskus taaperona yritinkin kävelemällä äkkisyvään. Selässä kauppareissuilla ja usein muutenkin on lahjaksi saatu pinkki Björn Borgin reppu, joka tuli kätevästi heijastimella varustettuna. Sormikkaat ja myssyn olen itse tehnyt, nyt vain tuo puuvillainen pipo alkaa olla turhan viileä kun säät kylmenevät. Ja otsatukkakin näköjään kaipaisi pientä siistimistä.

retro ulkoilutakki
Yksi asia, mikä täällä Jyväskylässä on todella tarpeen, on vaihteellinen polkupyörä. Mäkiä riittää joka puolella, osa niin jyrkkiä että hyvä kun edes kävellen jaksaa ylös asti, saati sitten pyörällä. Ja ennen alaspäin menoa kannattaa varmistaa että jarrutkin on kunnossa, koskaan aiemmin en ole joutunut niin usein pyörästä jarruja säätämään kuin täällä asuessa. Tokihan täälläkin jotkut sitkuttavat vaihteettomilla mummopyörillä, mutta sellaisella en kyllä itse jaksaisi juuri minnekään lähteä, kunnon vaihteilla jaksaa vähän pidempiäkin matkoja suht hiettömästi. Vielä kun muistaisin vain lukon öljytä ettei tarvitse joka kerta taistella sen kanssa ja arvuutella aukeaako vaiko eikö.

torstai 18. lokakuuta 2012

Haistattelua

Olen taas jo ihan saunatunnelmissa, torstaista on muodostunut melkein mukavin viikonpäivä kun tietää että illalla pääse lämpimään rentoutumaan. Eilen tein vielä saunomiseen sopivan heräteostoksenkin lähikaupassa, ja tällainen heräteostos ei ole edes eettisestikään kovin paha vaikka muuten ehkä kannattaakin vältellä hetken mielijohteita kaupoissa pyöriessä.

lasten shampoo
Vadelmantuoksuinen Linna-shampoo näytti niin hauskalle, että ryntäsin heti haistelemaan sitä kun sen kaupan hyllyltä hoksasin. Ja tämä tosiaan tuoksuu melkein sietämättömän vadelmaiselle, tekisi mieli juoda shampoo suoraan pullosta parempiin suihin. Eiköhän tällä saa mukavasti piristystä syksyiseen pimeään iltaan ja luotua vähän kesän tunnelmaa ympärilleen vaikka ulkona sataisi kaatamalla hyytävää vettä. Meillä olikin pienenä kesämökillä usein sitä perinteistä Linna-shampoota, ja sen tuoksusta tulee aina sellainen olo kuin olisin taas mökillä. Hajuhermoilla onkin suora yhteys tunne-elämän ja muistin keskukseen, joten ei ihmekään että jotkut tuoksut laukaisevat niin voimakkaita muistoja. Nyt ei muuta kuin haistelemaan, ja ihmettelemään mitä eri tuoksut merkitsevät itselle, ja miten yllättävän tärkeä ihmisen hajuaisti on, vaikka se onkin niin onneton moniin eläimiin verrattuna.





keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Kymmensormijärjestelmä

Vilukissana palelen sisälläkin suurimman osan vuodesta, ja koska istun päivittäin paljon tietokoneen ääressä jäätyvät sormet vielä muuta kroppaa helpommin. Onneksi sain tänään pääteltyä vain nelisen vuotta kesken olleet neulotut kämmekkäät, nämä siis jo silloin muinoin tein nimenomaan kirjoitushommia varten ettei tarvitsisi sormet sinisinä näppäimistöä takoa. Välillä epäilen ettei minulla kierrä veri raajoissa laisinkaan, sen verran viileät ne ainakin ovat heti kun lämpötila laskee ulkona alle 20 asteen. Siis ihan plusasteen, parhaiten nimittäin voin ja toimin yli 25 asteen lämpötilassa. Helteitä ei siis minun mielestäni voi olla koskaan liikaa.

kämmekkäiden neulonta
Lankana näissä on Lontoosta ostettu silkkinen neulelanka, joka on kyllä ihanan pehmeää ja lämmintä mutta jo noin heti uutena kovin höytyväistä ja nyppyistä. Eiköhän nämä silti kevyttä sisäkäyttöä kestä. Lisäisin tähän jonkin hienon valokuvan lankojen hankintapaikasta eli aina niin kiehtovasta Lontoosta, niitä kuvia olisi reilusti mistä valita kunhan vain ensin löytäisin ne. Kuvia on siirrelty turvaan koneelta toiselle aina kun yksi laite on uhannut pimahtaa vanhuuttaan, ja nyt en enää muista mihin kuvat on tällä kertaa siirretty. Ehkä ne jokin kaunis päivä vielä tulevat tiedostoja penkoessa vastaan. Jos eivät, niin sitten on pakko matkustaa uudestaan paikan päälle museoita kiertämään ja ottamaan uusintakuvat, kamala homma mutta ehkä voisin sen verran uhrautua. Niitä ihania museoita alkaakin jo olla kova ikävä.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Päämies

Tänään on ollut tähän asti ankein päivä tänä syksynä, harmaata, vettä sataa ja tuulee niin kovaa että Sutkin häntäkin vain lepattaa tuulessa ja heiluu miten sattuu. Itseltäkin oli pipo lähteä päästä tuulen mukana, ja siitä sain uutta intoa yrittää neuloa erästä keskeneräistä myssykkää valmiiksi. Olen aloittanut ja purkanut kyseistä myssyä jo monta kertaa, ja aina siinä on ollut jotain pielessä. Lanka on kuitenkin niin ihanaa, että vielä minä sen päähineeksi taivutan. Pipoille ja myssyille onkin tarvetta, sillä olen onnistunut hukkaamaan pari entistä joita muuten käyttäisin oikein mielelläni. Yksi pipo tippui lenkillä päästä enkä huomannut asiaa ennen kuin vasta kotona. Hyvä siis, että edes pää on pysyvästi kiinni harteissa, muuten sekin tippuisi jonnekin matkan varrelle.

mallinuken pää
Onneksi on jo varapää hankittuna, tässä on nimittäin uusin perheenjäsenemme eli Seppo Styroksipää. Seppo löytyi Facebook-kirpparilta; ensin aioin ostaa naisen pään, mutta se näytti niin pieneltä että valitsin tukevan, miehekkään kuupan. Oma pääkin kun on kuitenkin sen verran paisunut, että parempi olla iso sovituspää jos haluan käyttää sitä apuna myssyköiden valmistuksessa. Nyt onkin vähän helpompi mallailla keskeneräistä tekelettä kun ei tarvitse enää omaa päätä peilin edessä käännellä ja kurotella. Kuvissa ei kamalan hyvin näy, että tuo myssy on vielä kesken, mutta siinä siis vielä riittää tekemistä kun purkaakin pitäisi jonkin matkaa ennen kuin voin taas jatkaa neulomista.

myssy silkkilangasta
Kuvien taustalla vilahtelevat myös makuuhuoneen verhot, SPR:n kirpparilta hankitut. Sattui niin hyvä tuuri että verhot olivat kuin juuri meidän ikkunoihin tehty ja pituus oli täsmälleen oikea sillä pitkiä verhoja ei tähänkään ikkunaan voinut laittaa. Ikkunan edessä on sivusiipi työpöydästäni joten verhot eivät voi ulottua lattiaan asti. Hintaa verhoilla oli muistaakseni viisi euroa kappale, eli loppusummaksi tuli siis kymmenen euroa. Ei paha hinta hyväkuntoisista verhoista.

myssyn tekeminen

Myssyn lanka on silkkiä, joten se on mukavan tuntuinen ihoa vasten eikä varmasti kutita, vaikka en niin kovin helposti villalangoistakaan kutia. Tämän pitäisi valmistuessaan olla myös sopivan lämmin viileään syyssäähän, mutta ei kuitenkaan hiostava tai liian kuuma kun ei kuitenkaan vielä toivottavasti vähään aikaan paukkupakkasia ole luvassa. Jospa siis vielä kerran vähän puran, ja neulon uudelleen, niin ei aivot hyydy kylmässä ja pysyy ajatukset lämpimänä vaikka syksy kuinka yrittäisi hyökätä kimppuun.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Rakennustarkastaja

Koiran kanssa lenkkeillessä ehtii lähiympäristön kadut tulla hyvin tutuiksi, ja usein tulee pohdittua minkälaisia ihmisiä mahtaa missäkin talossa asua ja miltäköhän asunnot näyttävät sisältä. Ja joskus tulee myös ihmeteltyä erinäisiä rakennusratkaisuja, toiset ilahduttavat positiivisesti ja toiset taas sitten eivät.

rakennustyömaa
Otetaanpa vaikka nämä vasta ihan äsken valmistuneet talot (sen takia tuo talojen edusta on vielä noin karu). Alue on varsin mukavaa, ei isoja teitä vieressä joten lähellä on todella rauhallista eikä juuri ollenkaan melua, lapsiperheille kätevästi iso leikkipuisto ihan vieressä eivätkä ruokakaupatkaan ole mahdottoman kaukana. Ja sitten tuon kuvassa lähimpänä olevan talon ensimmäisen kerroksen parvekkeen eteen isketään roskikset. Siinä on varmasti mukava istua iltaa ja katsella aivan nenän edessä roskapusseja kiikuttavia naapureita. Muutaman muun maan tasalla olevan parvekkeen vieressä aivan liki on pysäköintipaikkoja, ei päätä hurmaava näköala sekään mutta ehkä kuitenkin mukavampi kuin nuo roskikset.

wilhelm schildtin katu
Nämäkin maan tasalla olevat parvekkeet taitavat olla aika vähällä käytöllä, jalkakäytävä vieressä ja siinä kulkee useimmiten ihan reippaasti ihmisiä vaikka kuvaushetkellä sattuikin olemaan hiljaisempaa. Hieman edempänä kadun varrella on parvekkeita vielä lähempänä tietä, ohikulkijat voisivat vaikka siepata aamukahvit parvekkeella olevalta pöydältä jos siinä sellainen sattuisi olemaan.

puinen rivitalo
Sitten niitä vähän paremmalta vaikuttavia ratkaisuja. Menemme usein Sutkin kanssa Rantareitiksi nimeämäämme polkua, ja sen varrella on tosi kivan näköisiä yksi- ja kaksikerroksisia rivitaloja. Tuossa kuvassa oikealle puolelle jää siis järvi ja upeat maisemat, ja soutuveneillekin löytyy paikkoja rannan varrelta mikäli tykkää kalastella tai muuten vaan harrastaa soutamista. Uimaankin pääsee helposti vaikkei varsinaista uimarantaa olekaan. Näissä taloissa on jotenkin kivaa 30-luvun rantalomatalojen tai bungalowien tunnelmaa, vaikka näissäkin on huonona puolena pienet pihat. Pihat eivät sentään ole ihan tuossa kävelyreitissä kiinni, ja vaikka reitti on suosittu niin ei se sentään aina ole ruuhkainen.

kaupunkisuunnittelu

tuomiojärvi
Lisää reitin varrelta löytyviä taloja, joissa monissa on myös upeat lasitetut terassit. Kesällä on varmasti mukava nauttia aamupala siinä terassilla, kuunnellen lintujen laulua ja vaikka ihaillen auringon nousua. Monet ovat myös laittaneet hienoja kukkaistutuksia pihansa rajaksi, niistä en ihan kehdannut mennä lähempää ottamaan kuvia eivätkä ne nyt tähän vuodenaikaan olisi muutenkaan parhaimmillaan.

Jyväskylä asunnot
Reitin päässä on sitten jo ihan tavallinen pieni kerrostalo, siihen asti kävelen usein ajatellen olevani siellä 30-luvulla, ja pohdin miten kiva olisi joskus nähdä joku noista asunnoista sisältä käsinkin. Sutkikin tykkää tästä reitistä, sillä kulkee paljon koiria joten on myös paljon uutisia nuuhkittavaksi, ja yleensä on sen verran rauhallista että Sutki voi kulkea melko vapaasti pitkällä hihnalla nuuskutellen sen minkä kerkiää.

vanha siilo
Lähistöltä löytyy myös hieman vanhempaa rakennuskantaa, ja olisi aika hienoa muuttaa jokin tällainen vanha pytinki asuinrakennukseksi. Sisustuslehdissä aina välillä esitellään vaikkapa teollisuusrakennuksesta tehtyä asuinrakennusta, ja niissä on usein ihania sekä upean erilaisia ratkaisuja huonejaon ja sisustuksen suhteen. Olisi mukava asua vaihteeksi jossain aivan erilaisessa rakennuksessa, eikä perustylsässä tavallisessa kerrostalossa.

leikkipuisto
Tästäkin oli ihan pakko napata kuva, vaikka kyseessä ei olekaan rakennus. Siellä puiden takana piilottelee herrasmieshevonen silinterihatussaan, ja hän aina houkuttelee minua tanssiin mukaan kun siitä ohi kuljen.

opiskelija-asunnot jyväskylä
Tässä ollaan jo melkein kotipihalla, ja pienestä ajoittaisesta meluisuudestaan huolimatta tämä on varsin mukava alue asua. Vasemmalla ja aivan takana näkyy uusimmat kerrostalot tässä ympäristössä, niissäkin on muutamissa asunnoissa maan tasalla "terassit", jotka eivät todellakaan ole erityisen suojaisat sillä porukkaa liikkuu jatkuvasti ohi suuntaan jos toiseenkin. Onneksi itse asumme vanhemmassa talossa ja korkeammalla, niin omaa rauhaa on aivan riittävästi. Tuossa takana olevassa talossa, josta näkyy vain pieni siipale, on myös 31-neliön tilaihmekaksioita. Sellaista haluaisin tosiaan päästä pällistelemään ihan paikan päälle, oma aikaisempi yksiöni oli noin 32 neliötä, enkä osaa kuvitella miten sen olisi saanut jaettua kahteen eri huoneeseen niin että ei tulisi ahtaanpaikankammoa.
 
massurapsuja koiralle
Lenkit Sutkin kanssa päättyvät usein näin, eli loppumatkasta on ihan pakko heittäytyä piehtaroimaan maassa, niin kesällä kuin talvellakin ja sitten siinä vain köllötellään massu kohti taivasta. Tätä näkyä on aika moni satunnainen kulkija kadulla saanut ihailla, ja harva pääsee hymyilemättä ohitse.

lauantai 13. lokakuuta 2012

Joulua pukkaa

Jouluihmiset ovat jo kuukausitolkulla valmistautuneet seuraavaan jouluun, ja nyt se joulu alkaa vähitellen näkyä kaupoissakin sekä mainoksissa. Perjantaina käväisin kirpparilla, ja sielläkin oli laitettu yksi iso pöytä täyteen kaikkea jouluun sopivaa hörhelöä: kynttilänjalkoja, lahjarasioita, koristeita ja eri kokoisia kynttilöitäkin. Löysinkin sieltä äidilleni pienen joululahjan, mutta siitä lisää myöhemmin kun olen keksinyt täydennystä kyseiseen lahjaan. Tänään sitten innostuinkin vähän näpertelemään ensimmäisiä lahjoja, useimpina vuosina nimittäin teen ison osan lahjoista itse, vaikka toki ostankin jos lahjottavilla tiettyjä toiveita on tai löydän jotain oikein mukavaa.

tarvikkeet korvakoruihin
Korvakoruja on hauska tehdä, eikä niiden tekeminen vie edes paljoa aikaa. Paitsi jos jää pohtimaan kävisikö sittenkin tämä helmi paremmin kuin tuo, tai mitäpä jos laittaisinkin tähän enemmän koristeita ja tuohon vähemmän. Tällä kertaa väsäsin korvikset henkilölle, joka pitää japanilaisesta kulttuurista joten käsityömessuilta aiemmin löytämäni pienet japanilaiset keraamiset kissat sopivat paremmin kuin hyvin korujen lähtökohdaksi.

japanilaiset kissat
Tässäpä sitten onkin ensimmäinen versio kissakorviksista, voi olla että hieman vielä parantelen näitä jotta roikkuisivat kauniimmin. Nuo yläosassa olevat isot helmet ovat oikeasti kauniin syvän punaista puuta, eivät kiiltävää muovia niin kuin kuvassa salaman takia vaikuttaisi olevan. Koukut ovat uudet, ja kissat siis löytyivät käsityömessuilta mutta muu materiaali on ilmaiseksi saatua tai kierrätettyä.

helmitarvikkeet
Sain nimittäin muutama vuosi sitten äidiltäni ison kassillisen helmitarvikkeita, kun äiti tuumasi ettei jaksa enää näin pienten osasten kanssa askarrella. Kuvassa onkin enää vain osa kaikesta materiaalista mitä sain, eli valtavasti helmiä, lankaa, metallilankaa, neuloja ja keskeneräisiä helmitöitä. Eipä ole tarvinnut itse paljoa käydä tarvikkeita ostamassa, vaan näiden turvin olen voinut harjoitella kaikenlaisia pieniä näperryksiä. Nyt sitä sitten voisikin harjoitella vähän lisää, ja kokeilla jotain isompaa ja vaikeampaa. On hyvä aina välillä haastaa itseään yrittämään enemmän, harrastustenkin parissa, ja koska helmityöt eivät ole minulle niin tuttuja kuin vaikkapa virkkaus tai neulonta, niin niissä riittää opettelemista vielä pitkäksi aikaa. Kuvassa näkyy rasian alla sopivasti myös hauvelssonin lattiatyyny, jonka päällä se tykkää loikoilla työpöytäni vieressä. Siihenkin voisin tehdä uuden päällisen, sillä entinen on jo kovin nuhjaantunut, kunhan vain saisin jälleen kerran päätettyä että millaisen päällisen teen.

torstai 11. lokakuuta 2012

Ei ollenkaan hapanta

Tänään on saunailta; se tietää sitä, että koiranpallero saa myöhemmin ison mehevän luun järsittäväkseen ja me ihmiset vaan möllötämme sohvalla saunan ja hyvän aterian jälkeen täysin pehmentyneessä tilassa katsellen töllöstä jotain mikä ei vaadi aivoilta liikaa. Katkaisee mukavasti viikon aherruksen tämä saunatraditio, tosin torstaisin ei sitten ehdi niin paljoa puuhailla kaikkea muuta kun pitää koiran lenkityskin ehtiä hoitamaan ennen saunaa. Vaan ehdinpä sentään keksiä säilytyspaikan hauvan purutikuille, niitä kun kannattaa ostaa aina isompi satsi kerrallaan edullisemman hinnan vuoksi eikä iso pussillinen sitten mahdukaan muiden herkkujen sekaan niiden varsinaiseen säilytysrasiaan.

kylkiäinen
Nyt pääsikin sitten hapankorppujen kylkiäisenä tullut metallipurkki kunnolla käyttöön, tähän asti on ollut enimmäkseen tyhjillään. Sovittelin tikkuja muutamaan muuhunkin rasiaan ja puteliin, mutta tähän ne tuntuivat sopivan kuin purkki olisi purutikkuja varten tehty.

hapankorppujen säilytys
Eipä loju enää tikut pitkin ja poikin keittiötä, vaan ovat siististi piilossa ja silti helposti otettavissa. Koko jättipussillinen mikä aina näitä tikkuja ostetaan ei mahdu kerralla rasiaan, mutta tikkusia mahtuu kuitenkin tarpeeksi paljon ettei tarvitse koko ajan olla purkkia täydentämässä ja loput voi laittaa yläkaappiin odottamaan että ensimmäinen satsi on syöty.

punainen metallirasia
Kylläpä sain kummasti ilahdutettua itseäni näinkin pienellä keksinnöllä, tällaisia ideoita kun saisi joka päivä niin pian olisi kaikki säilytysongelmat ratkaistu.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Muusa menneisyydestä

Löysin viimeinkin käsityökirjojen sekaan kadonneen ohkaisen sisustuskirjaseni, joten nyt voinkin jatkaa kertomista inspiraationi lähteistä ja ihailemastani Art deco -tyylistä. Löytynyt kirja kertoo 30-luvun sisustuksesta, ja toinen pieni kirjani puolestaan esittelee kuvin ja lyhyin tekstein Art decoa laidasta laitaan, eli siinä on niin muotia, huonekaluja, koruja kuin rakennuksiakin. Toki nettikin on pullollaan ihania kuvia, ja maailmalla voi käydä matkustellessa omin silmin tapittamassa monia upeita tuon ajan rakennuksia sekä taideteoksia.

art deco kirjat
Olen tykännyt 20- ja 30-lukujen tyylistä suurinpiirtein niin kauan kuin olen ollut niistä tietoinen, eikä tämä ihastus ole kadonnut mihinkään vuosien varrella. Vaikka en siis koko kotia haluakaan sisustaa Art deco -ajan kopioksi, niin monia pieniä yksityiskohtia olisi kiva saada poimittua tuolta aikakaudelta. Vaatetuksen ja korujen suhteen tämä onnistuukin helpommin kuin isompien ja kalliimpien sisustusratkaisujen kanssa. Korupostauksessa olikin mukana muutamia koruja, jotka sopivat mielestäni melko täydellisesti kuvaamaan tuon ajan henkeä.

vanhat korut
art deco korut
Tiikerirannekelloni ja smaragdikorvikset eivät paljoa näiden kuvien korujen joukosta erottuisi, vaikka ovatkin uudempaa tuotantoa. Nyt kun näitä kuvia selailin ja katselin jälleen kerran, sainkin idean kokeilla tehdä ylemmän kuvan pyöreiden rintakorujen kaltaisen korun. Malli on sen verran yksinkertainen että se on ihan toteuttevissa näin kotiaskartelijankin välinein, vaikken nyt tietenkään mitä oikeita jalokiviä tai muita materiaaleja pystykään käyttämään. Pukukoruihin voikin kätevästi katsoa mallia hienommista koruista, ja onneksi nykyään pukukorutkin ovat taas muodissa eikä kaiken tarvitse olla kallista sekä aitoa.

20-luvun juhlapuvut

vintage uimapuku

art deco vaatetus
Vaatteisinkin on helppo ottaa mallia näistä kauniista vanhoista muotipiirroksista. Juhliin voi tehdä lähes täydellisen kopion 20- tai 30-luvun juhlapuvuista, ja arkeen voi sitten soveltaa pienempiä yksityiskohtia.

art deco mekko
Tämän juhlamekon tein joskus vuosia sitten ystäväni häihin, mallia katsoin pukuhistorian kirjasta 20-luvun kohdalta, mutta kaavan piirsin kuitenkin itse. Ihan vain valokuvausta varten sitten laitoin vielä jalkaan Englannista löytämäni upean hurjat korkokengät.

art deco myssy
Tämä neulomani myssykin sopii mielestäni hyvin ajan henkeen, koristeena toimii Huuto.netin kautta ostamani rintakoru. Käsityöblogin puolelta löytyy lisää tarinaa päähineestä.

vanha hyllykkö

art deco parisänky

art deco pöytä
Huonekalut eivät sitten enää meillä olekaan yhtään Art decoa nähneetkään, mutta nämä kuvissa näkyvät kalusteet voisin mielelläni ottaa entisten tilalle jos vain tarjottaisiin. Olen erityisen ihastunut tuohon sänkyyn, siinä unetkin olisivat sopivan vintage-henkisiä. Viime aikoina olen nimittäin nähnyt liian retroja unia, yhdessä loikkasin Neuvostoliittoon autettuani neuvostosabotööriä tihutöissään ja olin kamalan onnellinen. Murehdin ainoastaan kotiin jääneitä meikkejä ja alusvaatteita ja yritinkin saada äitini muiluttamaan ne rajan yli Julle-kissan kera.

art deco kellot

koirat 20-luvulla
Pikku kirjasessa ei ole unohdettu pienempiäkään kodin tavaroita, myös astiastoista löytyy kuvia koriste-esineiden ja kellojen lisäksi. Tästä kirjasta onkin helppo saada melko kattava yleiskuvaus Art decosta ja aikakauden pääpiirteistä.

30-luvun lamput
Sisustuskirjasta löytyy sitten nimenomaan sitä sisustusta, kuvan lampun tyylinen valaisin löytyisi helposti tänäkin päivänä joten Art deco-tyylin tavoittelu ei ole mitenkään mahdotonta vaikka budjetti olisikin rajallinen. Kirjassa esitellään mukavasti myös suht tavallisten ihmisen koteja, kerrostaloasuntojen pienistä keittiöistäkin on kuvia eikä vain rikkaiden isoista lukaaleista.

raidallinen matto

art deco tekstiili
Tämä kirja ei unohda tekstiilejäkään, niitä tuossa ensimmäisessä kirjassa ei paljoa esitelty joten hyvä että löytyvät sitten tästä toisesta. Molemmissa tekstiileissä on jotain kiehtovaa, ja jos vain aikaa olisi, voisi tuollaisen pyöreän raidallisen matonkin vaikka virkata omin kätösin. Se tosin valmistuisi luultavasti siinä vaiheessa kun on jo itse muuttamassa vanhainkotiin.

kylpyhuoneen kalusteet
Sisustuskirjassa on myös esimerkkejä kylpyhuonekalusteiden väreistä ja tyylistä, pastellisävyt tuntuivat olevan muodissa muutaman muun värin lisäksi. Nykyään on lähes aina vain tylsää valkoista tarjolla, värien ystävänä voisin hyvinkin kelpuuttaa värillisen vessanpöntön perusvalkoisen sijasta. Tosin makuuhuoneeseen en ihan tällaista vesipistettä virittäisi, Englannissa olen kuitenkin oikeastikin tähän törmännyt. Ja tietysti lattialla oli vielä kokolattiamatto, samoin kuin sitten kylpyhuoneessakin ammeen alla.

art deco sisustus
Sen sijaan tämä matto voisi löytyä vaikka Hercule Poirotin asunnosta, ja siinä onkin yksi tv-sarja johon olen myös hullaantunut. Sen lisäksi että olen totta kai parantumaton dekkarien ja Agatha Christien ystävä, on sarjassa aivan uskomattoman hienosti toteutettu lavastus sekä puvustus. Kannattaa sitäkin siis katsella inspiraation ja ideoiden lähteenä, ja unelmoida megasuperjättipotin voitosta lotossa että voisi hankkia jonkin niistä upeista rakennuksista mitä sarjassa myös vilahtelee.