maanantai 31. joulukuuta 2012

Uutta ja vanhaa

Joulusta on jo melkein toivuttu, pukkikin toi kivoja lahjoja ja tarpeeksi suklaata, joten eilen olikin sitten hyvä jo aloitella vastaanottamaan uutta vuotta. Sen kunniaksi tekaisin pitsan nälkäisiä massuja täyttämään. Pitsaa olen omin kätösin tehnyt, tai ainakin avustanut tekemisessä, jo ihan vaahtosammuttimen kokoisesta lähtien ja vuosien saatossa resepti on jonkin verran muokkaantunut vaikka suosikkitäytteet ovatkin pysyneet samana. Ja meillähän tehdään nimenomaan suomalaista pitsaa, joten aidon italialaisruoan ystävät voivat järkyttyä seuraavista kuvista ja tekstin sisällöstä. Satuin nimittäin juuri lukemaan italialaiskokin mielipiteen ananaksen käytöstä pitsassa, onneksi ei ole kyseinen kokki tulossa meille vierailemaan.

rukiinen pitsapohja
Pohjaan laitan pari desiä ruisjauhoja, desin verran kaura- tai vehnäleseitä ja tietysti hiivaa, ripauksen suolaa sekä pari desiä vettä. Sitten vaan vehnäjauhoja niin paljon kuin tarvitaan sopivan koostumuksen saamiseksi. Näin voin vähintään kuvitella syöväni hitusen terveellisempää pitsaa, ja makua tässä pohjassa ainakin on vähän tavallista enemmän. Meillä tykätään ohuesta pohjasta, joten kaulitsen taikinan mahdollisimman lituskaksi. Tomaattisysteemin tein ennen tomaattimurskasta, josta poistin liiat nesteet, mutta pyreestä ja ketsupista tehty mössö on nopeampaa ja hyvää sekin. Eli purkillinen pyrettä, iso loraus ketsuppia ja sen tyhjennetyn pyrepurkin verran vettä sekaisin.

hyviä pitsantäytteitä
Täytettä saa olla reilusti, liikaa en ole vielä koskaan onnistunut laittamaan. Tällä kertaa vuorossa siis kinkku ja ananas, hyvää ja nopeaa levittää pohjan päälle. Toinen suosikkini on jauheliha-tomaattisiivu-yhdistelmä, mutta se on vähän hitaampi valmistaa jauhelihan paistamisen takia. Tosin jauhelihaversio maistuu sitten vielä seuraavana päivänä jääkaappikylmänäkin taivaalliselta, ainakin minun mielestäni. Olen nimittäin aina tykännyt monista yleensä kuumana tarjoiltavina ruoista myös kylmänä ilman lämmitystä. Letut, lihapasteijat sun muut ovat sellaisia ruokia, joita pitää tehdä niin paljon että niitä voi sitten seuraavana päivänä napsia kylmänä jääkaapistakin.

pizza pitsan valmistus
Valmis pitsa ei kuvassa hurmaa, mutta sen verran hyvää se jälleen kerran oli että kaikki katosi yhdellä syömiskerralla. Päälle laitettava juusto on hitusen perusjuustoa kevyempää, mutta ei liian kevyttä, pitäähän pitsassa kuitenkin makua olla. Vaikka kaikki pitsa siis syötiin jo eilen, niin eiköhän tällekin illalle löydy jotain pientä herkkua uutta vuotta juhlistamaan. Tosin koska meillä asustaa myös nuo karvakaverit, ei illaksi ole suunnitteilla mitään hurjia pippaloita. Eläimet kun eivät yleensä hirveästi tykkää rakettien paukkeesta ja valojen välkkeestä, niin monen lemmikinomistajan ilta meneekin levottomia nelijalkaisia rauhoitellessa.

saako koira olla sohvalla

Meillä onneksi Sutki ei sisätiloissa paukkeesta ole moksiskaan, eikä ulkonakaan yksittäisistä räjähdyksistä välitä, mutta jos joka puolella räiskyy ja paukkuu ja ihmisiä vielä tungeksii tavallista enemmän kaduilla, stressaantuu karvapallokin jo jonkin verran, joten parempi olla ilta sisällä ja odotella kunnes enimmät raketit on posautettu taivaalle. Kunhan ihmiset vaan muistaisivat leikkiä niiden rakettien kanssa oikeaan aikaan, nytkin jo kuuluu ulkoa satunnaisia paukkeita vaikka vielä ei saisi räjäyttelyä aloittaa. Ja vielä tärkeämpää olisi muistaa valita rakettien lähtöpaikka oikein, vilkas katu tai kerrostalon sisäpiha eivät välttämättä ole niitä parhaimpia paikkoja. Joka tapauksessa oikein hyvää uutta vuotta kaikille lajiin ja karvoihin katsomatta, nautitaan illasta turvallisesti, herkullisesti ja toivottavasti liikoja stressaamatta.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Eläimellistä joulua

Tänään vielä paketoin viimeiset lahjat, joten nyt onkin sitten hyvä rauhoittua joulun viettoon. Pahimmilta jouluruuhkiltakin onnistuin välttymään, tosin Sutkin lahjaa etsiessä piti kiertää useampi liike, sillä en ollut ainut joka halusi lemmikkejään muistaa. Prismassa eläintarvikehylly loisti tyhjyttään eikä koko kaupasta löytynyt yhtä ainutta siankorvaakaan. Vaikka lemmikit eivät joulusta mitään ymmärräkään, on niitä kiva silti vähän lahjoa ja hemmotella, tuovathan karvapojjaat meille paljon iloa elämään joka päivä ympäri vuoden. Eikä pidä unohtaa että varsinkin nuo ihmisen parhaat ystävät tarvitsevat liikuntaa ja aivojumppaa myös pyhäpäivinä, vaikka omistajaa vähän laiskottaisikin. Lelujen ja leikkien avulla pysyvät hauvatkin tyytyväisenä ja muu seurue saa myös nauttia joulurauhasta kun ei yksikään innokas kuono käy tutkimassa kaikkia paketteja ja keksimässä omia jekkujaan joulun piristykseksi.

koiran lelu vinkuva
Onnistuin kuitenkin lopulta löytämään muualta kunnon säkillisen niitä siankorvia, pussillisen herkkuraksuja ja hauskan eläinpatukkavinkulelunkin, jonka käärin ihan pakettiin Sutkin avattaksi. Hauvapallero kun tykkää kovasti aina repiä ja silputa kaikkea, niin nyt saa sitten rauhassa silputa oman pakettinsa. Jullelle riittäänee lahjaksi kinkunpalaset tavallisen ruoan sijaan, sillä mokoma palleroinen leikkii vain harvoin jollain muulla lelulla kuin lempiporkkanallaan. Joka tapauksessa on kaikille, niin ihmisille kuin nelijalkaisillekin, luvassa paljon hyvää syömistä, paljon lepoa ja leikkiä sekä yhteistä aikaa. Eipä sitä hyvään jouluun muuta sitten tarvitakaan.

maanantai 17. joulukuuta 2012

Tonttuilua

Hieman lisää joulutunnelmaa kaupungilta, meillä täällä kotona kun sitä ei vieläkään kauheasti ole. Ei saa kertoa kenellekään, että joulusiivous on edelleen aloittamatta, tänään ja huomenna on kuitenkin tarkoitus enimmät raivata niin että ei tarvitse piileskellä joulutonttuja, jotka nyt viimeisiä tarkastuskierroksia ihmisten koteihin tekevät nähdäkseen ollaanko kaikkialla jo valmiita joulun tuloon.

jyväskylän kävelykatu
Kävelykadulle on pystytetty useita myyntikojuja, joista voi löytää lahjaksi erilaisia käsitöitä kuten puukkoja, sekä syötävää ja herkkuja. Kojuja ei voi olla huomaamatta jos keskustaan menee, ja ne on helppo katsastaa läpi samalla kun kiertää hoitamassa mahdolliset muut asiat kävelykadun varrella. Totta kai jouluvalojakin on reilusti joka puolella, Sokoksen modernit valot ovat ehkä ne kaikkein tyylikkäimmät, vaikka aina ne perinteisemmätkin ilahduttavat mieltä pimeän keskellä, kuten vaikkapa tuo kuvassakin näkyvä roikkuva tähti.

maatilan joulu
Kävelykadulta löytyy myös pari pässiä pällisteltäväksi, ovat siellä muistaakseni aina 21. päivään asti joka päivä katseltavana. Eivät näyttäneet paljoa ihailijoista välittävän, tosin eivät myöskään suostuneet tulemaan ulos autosta kameran eteen silloin juuri silloin kun kuvia otin, totta kai tepastelivat näkyville heti kun kamera oli jo repussa.

joululahjojen valmistus
Sokoksen perinteinen joulunäyteikkuna-asetelma on tänä vuonna huumoripitoinen. Muuten ihan hauska, mutta nuo tontut vaan kuuluvat samaan kategoriaan niiden vanhojen nukkejen kanssa, eli ovat jokseenkin outoja ja kammottavia.

jouluinen näyteikkuna
Ehkä kuitenkin ottaisin mieluummin tällaisen hiirikäden, kuin sen mikä yleensä tulee jos liikaa tietokoneen ääressä puuhailee. Jospa sitä nyt sitten näiden kuvien innostamana jo jaksaisi luoda sitä joulutunnelma tänne kotiinkin, ja taikoisi likapyykkikasat sekä muut kertyneet romppeet pois näkyvistä, tilalle voisikin sitten ripustella joulukoristeita ja loppusilauksena laittaa vähän joulumusiikkia soimaan. Kohta se nimittäin jo on, joten paras nauttia ennen kuin koko joulu on taas jo ohi.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Wanhaa joulutunnelmaa

Tänään ei ollut vaikea päästä joulutunnelmaan, kävimme nimittäin ihmettelemässä ja ihailemassa Toivolan vanhaa pihaa, joka sijaitsee melkein Jyväskylän keskustassa. Tuolta linkin takaa voi käydä tarkemmin lukemassa pihan tarinaa, ja miten yhden ihmisen unelmasta on nyt tulossa totta pihan aukeamisen myötä. Näin joulun alla alueella on siis tietysti paljon jouluun sopivaa tapahtumaa ja myytävää, paljon käsityöläisiä, kahvila, sepän paja ja paljon paljon muuta.

vanhoja rakennuksia jyväskylä
Alueen ympärillä on ihan normaalia, tylsää kaupunkia mutta kun sisäänkäynnistä astuu, hyppää melkein ajassa taaksepäin ja tunnelma muuttuu täysin.

finnish handicrafts christmas

Kuvassa vasemmalla näkyy pienten myyntikojujen rivistö, jokainen täynnä kaikenlaista mukavaa itselle ja lahjaksi. Löytyy niin lastenvaatteita kuin hunajaakin maustettuna monella eri tavalla.

käsityöläisten joulumarkkinat
christmas in finland
Näin kala-allergisena minua häiritsi ainoastaan ilmassa leijuva loimulohen ällöttävä haju, mutta kalanystävät puolestaan varmaan taas tykkäävät kun saavat herkkuaan ostettua samalla kertaa joululahjojen kanssa. Myynnissä oli myös monenlaisia makeisia kuorrutetuista omenista lähtien, lisäksi maistoin mm. aivan ihania valkosipulilla maustettuja manteleita.

traditional santa claus finland
Pihalla kiertelee myös joulupukki, ja nimenomaan sellainen aito perinteinen pukki eikä mikään mainosmiesten luoma punapukuinen hahmo. Pukki siis kuvassa vasemmassa laidassa, myös aikuisille oli pukilla aikaa eikä vain lapsille. Pihapiirin rakennuksista löytyy sitten mm. lankaliike Titityy ja sepän paja, ja jopa kultasepän työskentelyä pääse katsomaan ja ihmettelemään. En uskaltanut kysyä lupaa liikkeiden sisällä kuvaamiseen, oli niin paljon väkeäkin sisätiloissa liikkeellä että oli jo muutenkin hankala välillä päästä edes eteenpäin, saati sitten vielä ottaa kuvia. Liikkeet oli kuitenkin sisustettu sopivan vanhanaikaiseen tyyliin ja tunnelmaan sopivaksi, lankojen lisäksi näytti käsitöiden tekijöille löytyvän mm. kauniita nauhoja ja kuviollisia puuvillakankaita. Ja totta kai paljon valmiita käsitöitä jos ei itse ole aikaa tai intoa kaikkea väsäillä.

jyväskylän käsityöläiset
Rakennuksia on useita, ja aluetta kehitetään vieläkin, joten varmasti on joulun jälkeenkin paljon mielenkiintoista tulossa. Ja totta kai alue on päästävä näkemään myös kesällä, kun tarkeneekin paljon paremmin kierrellä sillä tänään oli sen verran hyytävä viima että kävi myyjäparkoja ihan sääliksi ja omatkin ruumiinjäsenet melkein jäätyivät jo lyhyen kiertelyn aikana. Mukaan tarttui tällä kertaa vain erinomaista käsintehtyä tummaa suklaata, josta valitettavasti ei ole kuvaa sillä ehdin jo napostella kaiken. Hyvää siis kuitenkin oli.

torstai 6. joulukuuta 2012

Lämmittäviä perinteitä


Itsenäisyyspäivän kunniaksi pohdin tänään suomalaisen käsityön arvostusta, teenhän itsekin paljon erilaisia käsitöitä ja joskus jopa tilauksesta. Toisaalta monet kertovat arvostavansa käsin tehtyä, ihailevat taitavia tekijöitä ja joskus jopa ehkä ostavat jotain pientä lahjaksi, mutta toisaalta ihan liian monet eivät ymmärrä mistä kaikesta käsityön hinta koostuu ja pitävät kaikkea käsin tehtyä liian kalliina ja vanhanaikaisena. Osin tuohon vanhanaikaisuuteen vaikuttaa kyllä se että turhan monet käsityöläiset väsäävät aina niitä samoja perinnemalleja eivätkä koskaan uudista niitä. Perinteilläkin on paikkansa, mutta välillä on hyvä tehdä jotain uutta ja erilaista ja hieman ravistella perinteitä. Virolaiset taitavat olla tässä asiassa meitä edellä kuten vaikkapa kansanpuvuista kuvionsa saaneista tennareistakin voi huomata. Lisää kuvia ja muitakin hauskoja ideoita virolaisten perinteiden modernista käytöstä löytyy tämän linkin takaa.
lapasten koristelu
                                               
Joidenkin mielestä siis käsityö on liian kallista, ja osa jupisee näitä kommenttejaan samalla kun tarkastelevat käsityöläisen tuotteita myyjäparan yrittäessä pysyä kohteliaana ja hymyilevänä. Toiset julistavat siinä myyjän vieressä suureen ääneen ostavansa mieluummin halvemmalla ketjukaupasta ja ihmettelevät suomalaisten tekijöiden riistohintoja. Jotkut jopa epäilevät käsitöiden laatuakin, eihän käsin tehty voi mitenkään olla yhtä laadukas ja kestävä kuin tehdastuote...
Varsinkin perinteisesti naisten käsitöinä pidettyjen tuotteiden kohdalla tuntuu monen ajatuksena olevan, että niitähän tehdään ihan vain ajan kuluksi ja omaksi huviksi eikä niistä saisi pyytää paljoa materiaalikuluja enempää.
perinnelapaset hahtuvalanka
                                                      
Sain juuri äskettäin valmiiksi joulumyyjäisiin tarkoittamani lovikkalapaset, eli tällä kertaa ne hyvin perinteiset kätösten lämmittäjät. Vaikka lanka oli paksua ja nopeaa neuloa, meni näidenkin tekemiseen useampi tunti. Jos nyt kuvitellaan tuntipalkaksi kymmenen euroa, mikä ei nykyään kovin kummoinen palkka ole, tulee lapasillekin hintaa muutama kymppi kun päälle tulevat vielä materiaalikulut. Jos olisin yrittäjä, minun pitäisi lisäksi maksaa kaikenmaailman alvit, eläkemaksut sun muut mikä nostaisi hintaa entisestään. Vaan eihän siihen hintaan kukaan lapasia osta.

raidalliset sukat
Ei siis ihmekään, että useimmiten teen mieluummin käsitöitä lahjaksi ja ilahdutan läheisiäni, kuin että riistäisin itseäni euron (tai allekin) tuntipalkalla ja myisin tekeleitäni pilkkahintaan. Minäkin ostan niitä halvempia liukuhihnatuotteita kansainvälisistä ketjuliikkeistä, mutta ymmärrän myös etteivät ammatikseen käsitöitä tekevät yksinkertaisesti pysty myymään omia töitään samaan hintaan. Suomalaisella käsityöllä on kuitenkin pitkät perinteet, joten toivoisin että näitä taitavia ammattilaisia osattaisiin myös tulevaisuudessa arvostaa, vaikka ei aina olisikaan mahdollista niitä tuotoksia hankkia ja ostaa. Toki käsityöläistenkin on ajan mukana uudistuttava ja kehitettävä sellaisia tuotteita, joita on kannattava tehdä ja joita ihmiset haluavat hankkia, laadusta tinkimättä.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Joulupuhinoita

Joulun lähestyessä kiirettä pitää muillakin kuin tontuilla, ja nyt kun sitä luntakin taas satoi reilumman puoleisesti olemme hauvan kanssa nautiskelleet siitä oikein urakalla joten hyytävästä viimasta huolimatta on lenkeilläkin kulunut reilusti aikaa. Nyt ehdin kuitenkin näpätä pari hämärää kuvaa tänne blogiinkin laitettavaksi näin joulukuun alun kunniaksi.

kankainen joulukalenteri
Joulun odotukseen kuuluu tietysti joulukalenteri, ja meillä se on kirpparilta löytynyt Nalle Puh -versio, jonka taskuihin voi sujauttaa omien mieltymysten mukaisia yllätyksiä. Pienenä tykkäsin eniten kauniista kuvakalentereista, mutta kelpuutin myös tavalliset halvat suklaakalenteritkin. Nykyään niiden suklaa ei enää oikein maistu, eikä kalliimpiakaan kalentereita tee mieli ostaa sillä hyvää (ja parempaakin) suklaata saa halvemmallakin kuin kalenterimuodossa. Siksipä tällainen taskukalenteri on vallan mainio, sinne voi laittaa omia lempikonvehteja tai vaikka pieniä tavarayllätyksiä joulukuisia aamuja piristämään.


led-kynttilä
Tämän päivän taskusta paljastui kirpparilta 20 sentillä löytynyt mansikkainen rintakoru, joka sopii tällaiselle mansikkamaanikolle kuin nenä naamaan. Eilisestä lokerosta putkahti esiin pari led-tuikkua, jotka ovat perinteisiä kynttilöitä turvallisempi valinta lemmikkihuushollissa, vaikka eivät nämä oikeita kynttilöitä kauneudessa voitakaan. Niitä oikeita poltetaankin vain silloin, kun varmasti ehditään kynttilöitä ja elävää tulta vahtimaan, tekotuikkusia puolestaan silloin jos on muutakin puuhaa siinä ohessa kuin karvapoikien touhujen seuraaminen. Vielä on monta luukkua kalenterissa jäljellä, vaan niinpä on myös monta lahjaa ompelematta ja neulomatta, joten kaikki päivät tulevat tarpeeseen jotta saan aputontun virkani kunnialla hoidettua.

P.S Tuossa ensimmäisen kuvan taustalla näkyy minun jouluneulepaitani, sillä pitäähän jokaisella olla sellainen kunnon perinteinen kirjoneuleella tehty paita tai takki joulupyhiä varten kaapissaan. Sellainen mikä jokaisesta amerikkalaisesta jouluelokuvasta vähintään yhdeltä henkilöltä löytyy; ilman sitä ei joulua voi viettää oikeaoppisesti mikäli näihin elokuviin on luottamista.