perjantai 31. elokuuta 2012

Mummon matot

Tänään olen penkonut varastosta esiin pari mattoa niiden tilalle, jotka nyt lähtevät kesän ja tassujen jäljiltä pestäväksi. Joskus nuorempana olin aivan kyllästynyt perinteisiin, kotona kudottuihin räsymattoihin ja ajattelin ostavani oikeat, hienot matot sitten vanhempana (ja varakkaampana, sitä edelleen tosin odottelen). Vaan mitenkäs kävikään. Olen nykyään aivan ihastunut räsymattoihin; ne ovat kestäviä, pestäviä, perinteisiä, usein kierrätysmateriaaleista tehtyjä (ja nyt tarkoitan nimenomaan näitä perinteisiä mattoja, en tavaratalojen räsymattokopioita jotka ovat yleensä aivan surkeita kunnon mattoihin verrattuina) ja värivaihtoehtojakin on runsaasti.

maton kutominen
Lisäksi minun matoillani on reilusti tunnearvoa, kolme kauneinta mattoani ovat mummini tekemiä. Kaksi sinisävyistä ja yksi violetti, värit sain itse valita. Mummi hoiti sitten varsinaisen suunnittelun, ja hyvä niin sillä mummilla on pistämätön värisilmä mitä kudonnaisiin tulee. Mummi on kutonut lukemattomia mattoja, poppanoita ja muita tekstiilejä, ja aina on lopputulos tyylikäs sekä harmoninen. Näissä kuvissa on matoista kaksi, kolmas on väriltään vaaleamman sininen kuin tämä kuvattu matto.


violetti räsymatto
Jo pienenä meillä oli koti täynnä niin mummin kuin äidinkin tekemiä mattoja ja muita käsitöitä. Mummilta olenkin jo ihan pienenä saanut oppitunteja mm. virkkauksessa ja hän on myös lahjoittanut ison kasan lankoja, nappeja, neulepuikkoja ja kaikenlaista muuta käsityötarviketta vuosien saatossa. Toinen mummini taas ompeli ja neuloi enemmän, ja hänkin opetti minulle lisää virkkauksen saloja jo silloin, kun koukku hädin tuskin pysyi kädessäni. Lisäksi toinen mummi maalasi paljon tauluja, ja opasti minuakin öljyvärimaalauksen saloihin. Muistan kuinka leikin olevani oikea taiteilija ja koitin matkia mummin eleitä maalatessani omia, epämääräisiä töherryksiä. 


70-luvun tyyli
Tuossa mummi varmaan jo antoi ohjeita, kuinka loimi laitetaan kangaspuihin, ja minä fiksuna tyttönä kiltisti kuuntelin ja sisäistin tärkeät ohjeet. Voi olla, että joku päivä vielä hurahdan niihin poppanoihinkin, tällä hetkellä kaapissa on vain yksi joka ei tällä hetkellä väreiltään sovi järkevästi mihinkään, niin ehkäpä niitäkin pitää keräillä lisää.


kesä 70-luvulla
Tässä sitten toinen mummi kertoilee tarinoita kuvataiteiden historiasta, ei ilmeestä päätellen tainnut minua aihe vielä paljoa kiinnostaa. Molemmat mummit ovat vielä elossa, mutta käsitöiden tekemisen tahti on jo hiipunut. Pitkään vielä eläkkeelläkin jaksoivat paljon puuhastella, ja tämä jälkimmäisen kuvan mummi piirtelee vieläkin omaksi ilokseen taideteoksia. Siinäpä on minulla vähän tavotteita omille, kaukana tulevaisuudessa odottaville eläkepäiville.

sekarotuinen koira samojedi
Isompi apupojistani tuli totta kai mukaan kuvauksiin, ja koska minulta jo toivottiin valokuvaa minimammutista niin tässäpä niitä nyt olisi. Hyvin käy matot yhteen koirankin kanssa.


kudotut matot
Loppuun vielä yksi kunnon poseeraus, noita nappisilmiä on vaikea vastustaa.

torstai 30. elokuuta 2012

Luonnonkaunis

Masutoaitemun meikittömyysbloggauksen myötä rupesin taas pohdiskelemaan meikkaustani. En ole koskaan käyttänyt paljoa meikkiä, ja nykyään ei meikittömyyskään ole ongelma. Voin lähteä niin ruokakauppaan kuin kirpparillekin ilman meikkiä, mutta yleensä tällään naamaa kuitenkin edes vähän jos pidemmälle asiointikierrokselle tai vaikka yliopistolle menen.

mineraalimeikit Sante Lumene
Nuorempana kokeilin vaikka mitä meikkimerkkejä, eikä oikein mikään tuntunut sopivan ongelmaiholleni. Minulla kun on melkein kaikki mahdolliset iho-ongelmat, on kuivuutta, rasvaisia kohtia, herkkä iho niin pakkasen kuin kosmeettisten aineiden suhteen, on aknea ja sitten iho vielä reagoi ikävästi ruoka-aineallergioihini, joten tarkkana on saanut tämän ihon kanssa olla. Lisäksi olen melkoisen kalpea, aina silloin tällöin joku kyselee että voinko varmasti hyvin kun näytän niin kalpealta. Aiemmin tarpeeksi vaalea puuteri löytyikin vain Lumenelta, ja se toimi käytössä ihan kohtuullisesti. Iholleni sopivaa meikkivoidetta tai -pohjaa en vain löytänyt miltään valmistajalta.


mineraalimeikki jauhemainen meikkipohja
Kunnes muutama vuosi sitten törmäsin nettisurffaillessa Lily Lolon mineraalimeikkeihin ja niitä ylistäviin kommentteihin. Eivätkä ne kehut olleet väärässä, olen tykännyt näistä meikeistä todella paljon. Lily Lololta löytyi tarpeeksi vaalea meikkipohja minunkin naamaani, niin vaalea että kesällä voin vaihtaa sen jopa astetta tummempaan mitä en ole koskaan aiemmin joutunut tai pystynyt tekemään. Se on nopea levittää ja minäkin saan sen näyttämään siistiltä kasvoillani, enkä todellakaan ole mikään taitava meikkaaja.


mineraalimeikit puuteri
Puutereista olen käyttänyt sekä yllä näkyvää valkoista mattapuuteria, että mukavasti pinkkiä Flawless Silkiä, joka tällä hetkellä on lopussa. Molemmista pidän, siitä pinkistä ehkä hieman enemmän mutta kumpaakin aion jatkossakin käyttää sillä kummassakin on omat hyvät puolensa.


mineraalimeikit korostuspuuteri
Aurinkopuuteria en ollut koskaan aiemmin käyttänyt niiden liian tummien sävyjen takia, mutta Lily Lololta löytyi tarpeeksi vaalea kimallepuuteri, joka on kesäisin kätevä ja korvaa minulla siis aurinkopuuterin. Tämä sopiikin oikeastaan kaikille ihonsävyille, sillä se ei juurikaan anna väriä, vain sopivasti hillittyä kimallusta.


Lily Lolo poskipuna
Luomivärejä en käytä, vaikka niitäkin olisi aivan ihanissa sävyissä saatavilla. Poskipunaa tulee joskus harvoin laitettua, joten yksi sävy riittää minulle ja valitsin kaikista houkuttelevista vaihtoehdoista Ooh La La:n, josta saa tarpeen mukaan vain hieman punerrusta tai sitten enemmän jos reilummalla kädellä annostelee. Peiteaineista pitäisi vielä kokeilla sitä oikeaa peiteainetta, nyt minulla on käytössä kaksi "correctoria", toinen eli tuo keltainen on tarkoitettu tummille silmänalusille, ja vihertävä sävy punaisuutta peittämään. Minulla on vain lievästi tummat silmänaluset, joten ainakin niille on tämä peiteväri toiminut hyvin. Vihreä peittää sellaisen ihon peruspunaisuuden aika hyvin, mutta ei riitä peittämään enemmän punoittavia näppyjä ja muita kohtia, ja sen takia aion siis joskus vielä sitä peiteainettakin kokeilla.


luomumeikki huulten meikkaus
Huulipunaakin tulee käytettyä aika harvakseltaan, eikä yleensä mitään kovin voimakkaita värejä. Kuvassa näkyy Santen kaksipäinen kynä, joista toisella voi rajata sekä värittää huulet ja toisesta saa enemmän kiiltoa niin halutessaan. Ei hullumpi sekään, toimii tarpeeksi hyvin ja ekologisuus on plussaa.


Lily Lolo meikit
Ensimmäisessä kuvassa näkyi Lumenen ripsiväri, joka on toinen suosikkimerkeistäni ripsivärien suhteen. Myös Maybellinen ripsiväreistä olen tykännyt. Haluaisin kuitenkin kokeilla luonto-, eläin- ja ihmisystävällisempää versiota maskarastakin, ja onneksi Lily Lolollekin tuli juuri vähän aikaa sitten valikoimiin ripsiväri. Muitakin merkkejä on harkinnassa, mutta koska LL:n muista meikeistä on niin hyvät kokemukset, tekee mieli kokeilla sitä ripsiväriäkin. Yllä olevassa kuvassa on puolestaan Lily Lolon siniharmaa silmänrajauskynä, en halunnut mustaa koska se on liian kova väri minulle ja ruskea on hieman tylsä väri, niin kokeilin rohkeasti siniharmaata ja se onkin varsin nätti väri, silloin kun jaksan käyttää sitä.


Ecotools siveltimet
Meikeissä, kuten monissa muissakin tuotteissa, valitsen mielelläni ympäristölle ystävällisemmän vaihtoehdon, mutta vain jos tuote on hyvä ja sopii budjettiini. Nämä Ecotoolsin siveltimet täyttivät molemmat kriteerit (myös yksi LL:n sivellin mukana kuvassa). Mielestäni näissä on hintalaatusuhde kohdillaan, ne ovat ihanan pehmeitä ja niillä meikki levittyy kevyesti ja tasaisesti.


meikkisiveltimet
Siksipä tuli ostettua toinenkin setti, kun ensimmäinen katosi eikä se löytynyt kuin vasta viikkojen päästä. Näitä on siis myynnissä ihan yksittäinkin sekä erilaisina setteinä.


siveltimet mineraalimeikeille
Ensimmäisen setin mukana tuli vaalea säilytyspussi, mutta toinen setti oli koditon, joten säilyttelen näitä tynkäsiveltimiä itse virkkaamassani pienessä pussukassa jossa on vuori ja vetoketju. Tein sen jo aikoja sitten, mutta ihan sattumalta se olikin täsmälleen oikean kokoinen näiden pienten siveltimien säilytykseen. Kaikki tämän postauksen tuotteet ovat oikeasti sellaisia, mistä pidän, mitään en ole saanut mainoksena, kylkiäisenä tai minkään sortin kytkykaupan kautta.

Mineraalimeikeille olen siis selvästi menettänyt ainakin kasvoni jos en jo sydäntäkin, tosin voisihan sitä joskus kokeilla muitakin merkkejä ja testata mikä niistä on paras. Ja ainakin aamutoimet sujuvat nykyään nopeampaa kun ei tarvitse tuskailla ja tuhertaa meikkien kanssa, vaikka kyllä silti aina harvakseltaan iskee bad-face-day, jolloin haluan vain laittaa paperipussin päähän ja jäädä kotiin.

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Onnellisen kanan tee

peltinen teepurkki
Tänään on ollut niin harmaa ja syksyinen päivä, että aloitin teenjuontikauden. Kesällä kuumalla säällä teen itselleni usein jääteetä, ja oikeaa kuumaa teetä juon vasta kun säät alkavat viilentyä. Olen ehdottomasti teeihmisiä, kahvia juon äärimmäisen harvoin ja lähinnä vain silloin, kun on väsymyksestä huolimatta pakko pysyä hereillä.


muumimuki jänismuki
Ensin on vain valinnanvaikeus, minkä mukin valitsen tällä kertaa sillä pidän niistä kaikista. Osa on löytynyt kirppareilta, pari olen ostanut uutena ja muutaman saanut lahjaksi (joillekin kuvan mukeille on samanlainen pari kaapissa). Silloin tällöin sisustuslehdissä näkee idean, että astiastona voisi olla keskenään erilaiset lautaset, kupit sun muut kipot, ja lehdissä se näyttääkin kivalle. Itse en haluaisi kaikkia astioita erilaisiksi, se olisi käytännössä kuitenkin vähän liian sekavaa, mutta arkikäytössä olevissa tee- ja kahvimukeissa en ole yrittänytkään kerätä vain yhtä sarjaa. Riittää, että muki on mielestäni hauska, nätti ja sopivan kokoinen.


vadelmamuki kanamuki
Yllä vasemmalla oleva muki pareineen löytyi lähikirpparilta, ja jotenkin japanilaisvivahteiset onnelliset kanat olivat minusta kertakaikkiaan vastustamattomat. Vadelmamuki, jolle myös on pari, löytyi SPR:n kirpparilta, ja se oli niin marjaisa, että päätyi mukaani vaikka yleensä olen enemmän mansikan ystävä.

disney kahvimukit
Näistä kahdesta mukista olen saanut vasemmanpuoleisen lahjaksi, ja se onkin täydellisesti onnistunut lahja. Muikeasti myhäilevä Nalle Puh saa minutkin myhäilemään. Nasu-muki on puolestaan kirpparilta, enkä tietenkään voi vastustaa pientä Nasu-possua, olenhan aika nasumainen itsekin. Siitä tulee juotua enemmän kuumaa kaakaota kuin teetä, mutta ahkerassa käytössä on siis sekin.


hauska teemuki
Tällä kertaa kanapariskunta vei voiton, ja hautumaan pääsi päärynätee. Se tuoksui jo kaupassa niin päärynäiselle, että olisi tehnyt mieli keittää vettä heti siinä kaupan käytävällä, mutta maltoin silti odottaa kotiin asti. Toinen suosikkimakuni on Keisarin Morsian, ja paljon muitakin ihania makuja olen vuosien varrella testaillut.

tiistai 28. elokuuta 2012

Pieni on kaunista


virkattu matto
Virkkasin pari vuotta sitten pienen maton vanhoista T-paidoista, oikein kätevä tapa päästä eroon kulahtaneista ja reikäisistä vaatteista, joita ei enää voi eteenpäinkään kierrättää. Värjäsin koneellisen valkoisia, harmaita ja epämääräisen värisiä T-paitoja sinisellä pesukonevärillä, ja lopputulokseksi sain kasan vaaleansinistä materiaalia, jonka leikkelin matonkuteeksi. Sitten vain virkkasin "ympyrää" ensin mustista paidoista leikatuista kuteista ja kun ne loppuivat vuorostaan vaaleista. Työn edetessä maton muodoksi alkoi hahmottua epätasainen suorakaide, enkä pyrkinytkään saamaan siitä säntillistä.

matto parvekkeelle
Kuvissa matolla tuhisee kuono unessa isompi meidän karvapojista, joka silloin maton valmistumisen aikoihin oli vasta meille muuttanut. Nykyään siis jo reilusti mattoa isompi kaveri. Täällä on pari kuvaa lisää, ja hieman tarkempia yksityiskohtia maton tekemisestäkin. 

Karvakaverit sisustamassa

Kun huushollissa on kaksi mahdottoman vauhdikasta ja puuhakasta lemmikkiä, sekä siivouksen suhteen laiskat ihmisasukkaat, on turha haaveilla täydellisen kauniista ja järjestetystä kodista. Karvakaverit asettavat monenlaisia haasteita niin sisustuksen, järjestelyn, tavaroiden sekä vaatetuksen suhteen. Tässä postauksessa muutama ongelma, jatkossa seuraa lisää ja toivottavasti myös joitakin järkeviä ratkaisujakin niihin.

itse tehty kiipeilypuu

Kiipeilypuut, tarvitseeko enempää kirjoittaakaan. Ne ovat enimmäkseen kalliita, isoja, rumia ja rakenteeltaan turhan heppoisia vauhdikkaille kissoille, mutta jos mitään kiipeilypaikkoja ei ole, kissat kyllä keksivät niitä itse. Joten kiipeilypuu se meilläkin nököttää tukevasti sohvan vieressä. Tämän tein tosin itse, tai siis isäni teki puuosat kokoamista vaille valmiiksi ja minä hoidin päällystämisen sekä kasaamisen mikä olikin ihan opettavaista puuhaa.

itse tehty raapimapuu
Tämä puu kestää enemmänkin painoa ja rajumpaakin menoa, sen saa myös pienempiin osiin kuljetusta varten. Kankaiksi valitsin vaaleat sävyt, vaikka ne likaantuvatkin helposti, sillä näin se edes vähän häviää taustaa vasten eikä pistä silmään niin pahasti. Vaaleus on sikälikin eduksi että olohuone on muuten aika hämärä ja pieni, niin vaalea sävy antaa edes aavistuksen avaran tilan tunnelmaa.


kissalle tekemistä
Nuo köydet millä tukijalat on päällystetty ovat muuten törkeän kalliita, eli kannattaa hamstrata jos joskus sattuu halvalla saamaan tai näkemään lemmikkiliikkeessä raapimapuiden varaosia alennuksessa. Eipä tämä itsekään tehty puu ole mikään kodin kaunistus, ehkä joskus saadaan tilalle vaikkapa tällainen ratkaisu kuin alla.


kiipeilypuu netistä
Kyseinen puu löytyy Squarecathabitatin sivuilta, eikä näytä lainkaan hullummalta. Toinen tyylikäs ratkaisu voisi olla seuraavan kuvan kaltainen puu, siinä on hieman itämaista tunnelmaa. Kyseinen puu löytyi Petcon valikoimista.


kissoille kiipeilypuu


Jos meillä olisi tilaa, nikkaroisin meillekin vaikka Ikean kaapeista hauskan pienen kissakaapiston. Kuvan kaappi on PetsTrendsin, jonka sivuilla oli myös hauskalta vaikuttavia ratkaisuja kissojen kynsimisvimmaan.


kissoille kiipeilypaikka


Kirjojen ystävänä minulle kelpaisi mainiosti myös Moderncatin kissakirjahylly.

kissat kirjahyllyssä
Samasta paikkaa löyty hyvä idea kissan hiekkavadin piilotukselle, ja tuon aion joskus vielä toteuttaa. Jotkut ovat sen jo ehtineet itse tehdäkin sillä yhdessä blogissa sellaisen juuri bongasin (lisään linkin heti kun löydän kyseisen postauksen), joten pitäisi valmistuksen onnistua minultakin.

kaappi kissan hiekkalaatikolle
Meillä ei siis vielä mitään tällaisia hienouksia ole, sen sijaan täällä ajelehtii sekalaisia kissan- ja koiranleluja sekä raapimapuita ihan liikaakin.


Lidlin raapimapuu
Yllä olevaa pientä raapimapuuta siirrellään aina tarpeen mukaan, pysyvää paikkaa se ei tahdo löytää. Toimii usein myös apulaskutasona, jolle on kätevä pistää tavarat käsistä kun saapuu ulkoa sisälle.


Lidlin kissanpuu
Kissakiikku on puolestaan kätevä silloin, jos haluaa kompastua, tuohon saa jalat takertumaan helposti. Ei tällaisia saa oikein mitenkään järkevästi sulavaksi osaksi sisustusta, mutta onneksi sentään kissalla on edes hauskaa.


säilytysrasia koiranruoalle
Toki koirakin ja sen tavarat vievät oman tilansa, ja joillekin asioille on jo löytynyt hyvä ratkaisu, toisille vielä ei. Yllä olevassa purkissa lukee harhaanjohtavasti "Dog food", mutta varsinaista ruokaa siinä ei ole. Ei nimittäin mahtuisi millään, sillä 30-kiloinen minijättiläinen syö sen verran reippaasti murkinaa, että ruoat on parempi ostaa isoimmissa säkeissä mitä kaupasta löytyy. Purkissa säilytetään vain koiran herkut, puruluut ja muut pienet naposteltavat, niitäkin on ihan kiitettävästi. Sen paikka on oikeastikin yhdellä keittiön tuolilla, emme kuitenkaan käytä yleensä kuin korkeintaan kahta tuolia niin yhden voi hyvin uhrata purkin säilytykseen sillä ei se oikein muuallekaan mahdu. Kuvassa näkyy myös yksi koiratalouden tärkeä väline, eli pyyhe kuratassujen pyyhkimiseen. Näin syksyllä varsinkin saa niitä tassuja pestä ja pyyhkiä joka kerta kun tulemme lenkiltä.


alusta koirankupeille
Tässä ne meidän karvapojat sitten ruokailevat, kissalla on astiana pieni kirpparilta löytynyt Teema-lautanen, koiralla ihan vain Lidlin tassukuvioinen metallikuppi siihen asti kunnes löydän senkin tilalle nätimmän kulhon kirpparilta, ja juoma-astiana on iso, lasinen kulho. Kirpparilöytöjä sekin. Ruokakuppien alla on kurasiepparikaukalo, ruma mutta erittäin kätevä ja pitää keittiön lattian siistimpänä pahimpien syömäroiskeiden jäädessä siihen. Sitä koiran ruokaa säilytämme muuten vielä toistaiseksi tavallisessa isossa muovisessa säilytyslaatikossa, mutta haaveilen senkin tilalle jotain puista arkkua, jonka päällä voisi sitten kätevästi vaikka istua.


No niin, tässä on nyt se linkki siihen blogiin missä on jo tehty kissanvessakaappi.

maanantai 27. elokuuta 2012

How's it hanging?

Tämän seuraavan idean olen poiminut ihanasta vanhasta turkoosikantisesta käsityökirjasarjasta, joka sekin on muuten löytynyt aikoinaan kirpparilta. Hyvin ovat ohjeet kestäneet aikaa, kunhan vain vaihtaa värit muodikkaampiin ellei sitten retrokotia ja -vaatteita halua itselleen tehdä. 

kaunis henkari
Virkkaamalla päällystetty henkari, nopea tehdä eikä vaadi kovin paljoa taitoa, ihan kiinteän silmukan osaaminen riittää.


retroripustin
Tällaiseen tarvitsee vain puisen, tavallisen henkarin, hieman vanulevyä tai muuta pehmustetta sekä lankaa. Halutessaan voi vielä maalata tuon näkyviin jäävän puuosan akryylimaalilla langan väriin sopivaksi kuten minä olen tehnyt.


virkatut henkarit
Olen kokeillut tehdä näitä eri langoista ja väreistä, mutta kauneimmat ovat mielestäni edelleen ne, jotka on tehty Lidlin vaaleasta pastellisävyisestä langasta kuten kuvan etummainen henkari. Jos tuota samaa lankaa tulee vielä joskus Lidliin myyntiin, ostan sitä aivan varmasti lisää, jotta voin tehdä jotain muutakin pientä kivaa henkareiden tyyliin.


virkattu henkari


Täällä hieman lisää taustoja henkareiden teosta, ja itse kuvan taustalla puolestaan pari viimeisintä hankintaa alennusjämien joukosta. Odottelevat vielä oman paikkansa löytymistä laatikoston päällä, ja toista olisi myös tarkoitus hitusen tuunata ennen käyttöönottoa. Noita puuhenkareita olen nähnyt useammallakin eri kirpparilla täällä meillä päin, halvimmillaan ovat olleet 20 senttiä kappale joten kovin kalliiksi ei näiden henkareiden valmistus tule.

Niiskuneidilläkin on laukku

Vaikka en olekaan kalliiden muotiveskojen ihailija, niin toki silti käytän monenlaisia laukkuja, kasseja ja reppuja. Viime aikoina muodissa olleet designlaukut eivät vain minua sytytä ensinnäkään järjettömien hintojen vuoksi, ja toiseksi ei niiden laukkujen ulkonäkö tai koko ole myöskään ollut minulle mieleisiä. Ehkä minulla on outo maku tai liian vähän rahaa, onneksi pienemmälläkin budjetilla voi kuitenkin löytää kauniita ja persoonallisiakin laukkuja. Tällä kertaa esittelyssä on kirpputoreilta löytyneet veskat, tuoreimman niistä ostin vasta reilu viikko sitten.

three bags nahkalaukku
Musta laukku on merkiltään Three Bags eli kotimaista tekoa. Sen hintalapussa kirpparilla luki "60-luvun laukku", mutta en tiedä pitääkö se paikkansa, vaikka eipä sillä ole väliä kun laukku muuten on niin näpsäkkä. Se hinta muuten oli neljä euroa, ei kovin paha hinta näin kivasta laukusta.


retro käsilaukku
Ihastuin tähän tavallisesta poikkeavaan aukeamistapaan, tuosta on erittäin kätevä ottaa tarvitsemansa tavara ilman että joutuu penkomaan ikuisuuksia kassin pohjaa eikä silti löydä sitä mitä haluaa.


juhlava pieni laukku

Tästä pienestä valkoisesta laukusta en löytänyt mitään merkkiä tai valmistajaa, joten sen alkuperä on arvoitus. Hyvin todennäköisesti ei ole myöskään nahkaa, mutta se ei käyttöä haittaa kun ei kuitenkaan ole joka päivä käytössä vaan enimmäkseen juhlavammissa tilaisuuksissa. Tyyliltään on kuitenkin sopivasti vintage-henkinen, ja mukavan pullean mallinen mikä ei kuvasta tule hyvin esille. 


vanha vintagelaukku

Yllä on tummansininen kankainen pieni käsilaukku, joka on tehty USA:ssa. Materiaaleista ja tyylistä päätellen se on oikeasti jo hieman iäkäs. Laukku on näppärän kokoinen juhlalaukuksi mutta sopii arkeenkin koska on sen verran hillitty.


laukku juhliin
Kultainen laukku on oikeasti äidiltä kierrätetty, eikä kirpputorilta, mutta käytettynä joka tapauksessa minulle saapunut. Erittäin näppärä bilelaukku, sinne mahtuu juuri kaikki tarpeellinen eikä asun tarvitse olla erityisen koristelty sillä laukku kimaltelee jo tarpeeksi, kuvassa taas hieman vaisumman näköinen kuin oikeasti. 


Friitalan nahkasalkku
Viimeisenä on sitten Friitalan nahkainen pieni salkku, joka sopii hyvin bisneksien tekoon (ikään kuin niitä tekisin), eli siis erinomainen asiallisempiin tarkoituksiin. Kooltaan tarpeeksi pieni etten tunne oloani oudoksi jos kanniskelen salkkua kaupungilla ja kuitenkin tarpeeksi iso että sinne saa tärkeimmät paperit sekä muut tarvikkeet mahtumaan mukaan.
Oikeastihan minä kuljen enimmät päivät reppu selässä ihan käytännön syistä, joten eivätköhän nämä käsilaukut riitä pitkäksi aikaa ottaen huomioon että näiden lisäksi minulla on kaksi arkikäyttöön hyvin sopivaa uutena lahjaksi saatua laukkua (ei mitään hienoa merkkiä nekään). Juhlissa, ravintolaan mennessä, erityisinä päivinä tai muuten vaan kauniina kesäpäivinä on kuitenkin mukava käyttää vaihteeksi laukkua eikä reppua, niin käytännöllinen kuin se onkin.


sunnuntai 26. elokuuta 2012

Mustikan maku

Kauniin sunnuntai-illan kunniaksi leivoin mustikkapiirakkaa, yhtä suosikkiamme. Mustikat ovat tällä kertaa äidin poimimia, samalla kertaa hän toi myös muitakin marjoja, joten herkkuhetkiä on luvassa. Marjoja voisin nimittäin syödä kilotolkulla yhdeltä istumalta; mansikoita on todistettavasti mennyt kesäisin helposti kolmekin litraa kerralla eikä tehnyt vielä edes tiukkaa. Onneksi marjat ovat terveellisiä, tosin ehkä eivät niin paljoa piirakkamuodossa.

mustikkapiirakan ohje
Teen pohjan nykyään mittaamatta ainekset silmämääräisesti arvioiden, ja hyvin on onnistunut silläkin tavoin. Käyttämäni pohja ei ehkä ole kaikkien makuun, mutta meille tämä maistuu hyvin. Laitan suoraan uunivuokaan vehnäjauhoja, kaurahiutaleita (noin puolet ja puolet), sokeria, vaniljasokeria sekä oliiviöljyä, tosin joskus öljyn ollessa vähissä laitan osaksi Oivariinia. Sitten vain sekoittelen aineet tasaisiksi ja taputtelen taikinan vuoan pohjalle sekä reunoille.


kermaviili mustikkapiirakka

Pohjan laitan uuniin siksi aikaa kun valmistan täytteen. Täytteeseen tulee purkki kermaviiliä, yksi tai kaksi kananmunaa, sokeria, vaniljasokeria sekä joko piimää tai maustamatonta jogurttia riippuen siitä kumpaa sattuu jääkaapissa olemaan. Sekoitan ainekset, kaadan esipaistetun pohjan päälle ja lopuksi päällimmäiseksi tulee runsaasti mustikoita. Takaisin uuniin kunnes on valmista, ja sitten pitäisi vielä malttaa odottaa piirakan jäähtymistä. Tai oikeastaan kylmentymistä, sillä jääkaappikylmänä tämä on ihan parasta.


arabian leipälautanen
Lopuksi vielä kuva, jossa näkyy hyvin astiastomme uusin lisäys, tai yksi niistä. Arabian Harlekin -sarjaa löytyi kirpparilta muutaman pienen lautasen ja viiden kahvikupin sekä aluslautasen verran, ja tätä haluan kerätä enemmänkin. Tyyli sekä väri sopii hyvin yhteen Teema-sarjan kanssa, ja muutenkin näissä astioissa on jälleen kerran sitä Art Deco -tunnelmaa, mitä kaipaan. Harmitti paljon eräällä toisella kirpparilla nähdessäni tätä samaa sarjaa, sillä hinnat olivat niin törkeät etten millään raaskinut ostaa edes yhtä osaa lisää. Toivottavasti tätä sitten jatkossa löytyisi vielä jostakin, ihan kaikkia osia en kuitenkaan ole ajatellut kerätä, vain sellaiset jotka tulevat tarpeeseen.

Magneettista vetovoimaa

disney kirja ruotsinkielinen
Olen aina tykännyt erityisen paljon lastenkirjojen kuvituksista, varsinkin monissa vanhoissa saduissa on uskomattoman upeita kuvituksia. Totta kai myös Nalle Puh kuuluu suosikkeihini, joten erään kerran tarttui kirpparilta tällainen paksusivuinen pieni kirjanen matkaani ja siitä se ajatus sitten lähti.


disneyhahmot
Ensin irroitin kaikki sivut toisistaan terävällä askarteluveitsellä (kuvassa vain osa sivuista). 


nasse
Tältä minä näytän aina kylmällä säällä.


lastenkirjan kuvat
Auringostakin tulee nautittua aina kuin vain mahdollista.


askartelu
Sivujen irroituksen jälkeen alkoi maalausurakka. Toiseen kansisivuun, jota käytin testimateriaalina, kokeilin hieman sekä kultaista että hopeista akryylimaalia, ja kultainen näytti selvästi paremmalta. Maalit olen ostanut Lidlistä, josta sai paketillisen eri värejä suurin piirtein samaan hintaan kuin muualta yhden värin.


askarteleminen
Maalasin kirjoista siis kolme reunaa kultaisiksi, ja tarpeeksi peittävään väriin tarvittiin kolmisen kerrosta maalia. Neljäs reuna tarvitsi sitten jotain muuta peitokseen sillä irrotuksen jäljiltä se oli sen verran epätasainen ettei maali olisi riittänyt kaunistamaan sitä tarpeeksi.


nalle puh
Leikkasin askarteluveitsellä nahkasta suikaleita, jotka sitten liimasin neljännelle reunalle, tämä teki yhdestä kirjan sivusta jo itsessään pienen kirjan näköisen.

disney magneetit
Sen jälkeen liimasin kuumaliimapistoolilla magneetin sivun taakse keskelle. Magneeteiksi näistä kaikista hauskoista sivuista valitsin sellaiset, joiden toisen puolen kuva oli mielestäni tylsä ja toisen hauska. Vielä jäi monta sivua jäljelle sillä niissä on molemmilla puolilla hyvä kuva. Niistä pitääkin kehitellä jotain muuta kuin magneetteja, jotta molemman puolen kuvia pääsee helposti ihailemaan. Ne sivut myös maalasin huolellisemmin niin ettei maalia levinnyt reunan yli kuten yllä olevassa kuvassa, jossa se ei piiloon jäävällä nurjalla puolella haittaa mitään.


hauskat magneetit


Nyt magneetit ovat jääkaapin ovessa. Tiikeri-kuvasta näkee, miksi kannattaa leikata nahkasuikaleet veitsen ja viivottimen avulla eikä saksilla. Tiikerin nahka on nimittäin saksilla leikattu ja sen takia reuna on epätasainen, vaikka muka erityisen huolella senkin leikkasin. Loput suikaleet vetelinkin sitten kätevästi veitsellä leikkuualustan päällä.

jääkaapin ovi
Magneetit pääsivät hyvään seuraan, ainakin Nalle Puhilla ja Pikku Nälällä on yhteinen harrastus, joten voi olla ettei kaapissa ruoat kauaa säily. Nyt rupeaakin ovi olemaan jo täynnä, joten mahdolliset tulevat magneettiaskartelujen tuotokset pitää joko kiinnittää muualle tai antaa lahjaksi.