perjantai 28. syyskuuta 2012

Karpaloita kattilassa

Syysflunssa taisi tulla selätetyksi, ehkä sekään ei sitten lopulta uskaltanut kunnolla iskeä kaiken kiireen keskelle sillä kiirettä tässä pitää. Ohjelmassa on erään lahjan väkertämistä, rutkasti ompelua ja tavallista tiukemmat kriteerit omaavaa siivousta kaiken normaalin arkipuuhan lisäksi. Tänään kuitenkin ehdin hetkiseksi hengähtää ja nauttia luonnon antimista, ja ehkäpä nämä nautitut marjatkin auttavat omalta osaltaan pitämään sen flunssan poissa vielä ainakin ensi viikkoon asti. Keittelin siis juuri äsken marjakiisseliä, josta ehdin jo ahmaista ensimmäisen annoksen.

kiisseli marjoista
Minulla on erittäin tarkka resepti marjakiisselin tekoon; laitan kattilaan niitä marjoja mitä pakkasessa sattuu olemaan sopivalta vaikuttavan määrän eli sen verran että vedellekin jää vielä tilaa ja sitten vaan vettä päälle sen verran että marjat peittyvät. Tällä kertaa laitoin karpaloita ja karviaisia. Sitten keittelen marjoja hetkisen, niin että vesi muuttuu mehuksi ja jos aion tarjota kiisseliä vieraille siivilöin kuoret pois. Jos syön vain itse ja mies ehkä myös hieman makustelee kiisseliä, annan kuorien olla siellä seassa. Lopuksi vain perunajauhoja lasissa kylmän veden kanssa sekaisin, niidenkään määrää en pahemmin mittaile ja sitten vain hitaasti kaatamaan litkua kiisselin sekaan samalla hämmentäen kunnes kiisseli on sopivan paksua. Eli minun tapauksessani melko tönäkkää, en tykkää kovin juoksevista kiisseleistä. Viime silauksena vielä oman maun mukaan sokeria ja kohmeisia mansikoita joko kokonaisina tai paloina, ne jäähdyttävät kiisselin nopeammin syömäkuntoon, sillä en tietenkään millään malttaisi odottaa sitä jäähtymistä.

karviaiskiisseli
Karpalot näyttävät melkein pihlajanmarjoilta tässä kuvassa missä ne ovat kattilassa kiehumassa, mutta kyllä ne ihan karpaloita ovat. Olenkin melkoinen marjojen ystävä, harvassa ovat ne marjat mistä en tykkää, vaikka mansikka onkin kestosuosikkini. Mustikat, vadelmat, karviaiset, puolukat, karpalot sun muut uppoavat hetkessä napaan ja niistä voi tehdä niin monia ihania herkkuja etten varmaan koskaan ehdi kokeilemaan kaikkia. Jospa tämän supermarjaisan kiisselin voimin jaksan vielä iltalenkin jälkeen jatkaa lahjan valmistusta; se on vielä salaisuus mutta kuvailen sen tänne blogiinkin sen jälkeen kun juhlapäivä on ohitse ja lahjaa ei tarvitse enää piilotella.

tiistai 25. syyskuuta 2012

Kaikille naisille

Jatketaanpa tänäänkin kirjojen parissa, tai siis yhden kirjan sillä eilen satukirjoja kirjahyllystä hakiessa otin selailtavaksi myös erään ihastuttavan hupaisan opuksen. Kirjassa on nimittäin erittäin paljon tärkeää tietoa, jonka tulisi olla tuttua kaikille naisille. Tässä kun syysflunssakin yrittää iskeä, ajattelin katsoa löytyisikö kirjasta vinkki myös flunssan selättämiseen.

daily mail
Täytyy kyllä tunnustaa, että olen aika epäonnistunut naisena koska en juuri mitään näistä vinkeistä tiennyt ennen kirjan lukemista. Enkä muista niitä vieläkään, mutta onneksi voin aina tarkastaa kirjasta miten oikeat naiset asian hoitavat. Kirjassa on siis Daily Mailissa 30-luvulla julkaistuja ohjeita naisille niin kodinhoidosta, ruoanlaitosta, kauneudesta kuin lastenkin hoidosta.

siivousniksi
Tämä vinkkihän saa melkein minutkin innosta hihkuen tarttumaan siivousvälineiseen, kerta sillä tavalla minustakin tulee kaunis eikä kiloja kerry. Mitä suotta lähteä erikseen jumppaamaan, kun kotia siivoamalla voi hoitaa saman asian. Näillä naisilla on siivousvaatteetkin paljon tyylikkäämmät kuin minulla, ei ihmekään siis etten tunne itseäni kovinkaan hehkeäksi naama punaisena paikkoja siistiessäni. Seuraavalla kerralla on laitettava korkokengät jalkaan niin asia korjaantuu.

vaatteet 30-luvulla

Kirjassa on myös valokuvia tuon ajan tyylistä, muotia oli tärkeää seurata jo silloinkin. Tuollainen päivänvarjo ei olisi yhtään hullumpi nykyäänkään, ei tarvitsisi pelätä auringossa palamista tai läträtä litratolkulla aurinkorasvaa.

neulottu uimapuku
Uimapuvut olivat tuolloin hieman armeliaampia naisvartalolle, sellumuhkurat sai paremmin peittoon kuin pikkuruisissa bikineissä.

vaatetus 30-luvulla
Onneksi kuitenkaan ei tarvitse enää nykyään kituuttaa jonkun toisen saneleman vaaterahan varassa, vaikka eipä se kai haittaisi tänäkään päivänä tehdä budjettia siitä mihin on varaa ja mitä kannattaa ostaa. Koska vaatteita ei osteltu 30-luvulla samaa tahtia kuin nykyään, on kirjassa myös useita neuvoja naisille kuinka muunnella vanhoista vaatteista uusia, tai kuinka käyttää vanhan vaatteen kangas muuten hyödyksi. Onneksi nyt onkin taas uudestaan tullut muotiin vaatteiden tuunaaminen, vaikka välillä sitä tehdään enemmän huvin vuoksi kuin oikeasta tarpeesta.

nainen auton ratissa
Hieman naisasiaakin kirjasta löytyy, kaiken hömpän ja perinteisen naisen roolin korostamisen seasta. Tokihan tämä ladyn lausunto pitää paikkansa vielä nykyäänkin.

joululahjat 30-luvulla
Jouluakaan ei ole unohdettu, mummo ilahtuu kun voi siivota kotiaan tuolissa istuenkin eikä koiraakaan ole unohdettu.

lastenhoito 30-luvulla
Tuntuipa lihominen huolettavan ihmisiä jo aiemminkin, kun jo vauvojen painoista oltiin tarkkana. Osa kirjan neuvoista onkin hieman kyseenalaisia näin nykyajan ihmisen kannalta katsottuna.

silmäluomien hoitaminen
Tulevatkohan öljytyt silmäluomet pian takaisin muotiin? Tätä vinkkiä olisi ainakin helppo ja halpa noudattaa. Ennen kuin ei ollut nettiä, piti ompelutöihinkin kysellä ideoita lehdestä, vastaus taisi tulla vain vähän hitaampaa kuin Googlen avustuksella tänä päivänä.

30-luvun vaate
Lopuksi vielä vähän lisää rantamuotia, joku tällainen rantapyjama minua oikeastaan houkuttaisikin tehdä, tosin en tiedä kehtaisinko lähteä siinä rannalle tepastelemaan. Vaikka en vielä nopealla selauksella löytänytkään flunssavinkkejä, niin ainakin mieli parani kaikki hassuja kysymyksiä ja vastauksia lukiessa. Näinköhän meillekin sitten joskus tulevaisuudessa nauretaan kun ihmiset sadan vuoden päästä lukevat netin keskusteluista koottuja parhaita paloja?

maanantai 24. syyskuuta 2012

Kirjatoukka

Kristiina K kirjoitti äskettäin blogissaan kirjakaupoista ja kahvilasta, mikä sai minut pohtimaan sitä, miten radikaalisti omat lukutottumukseni ovat parin viime vuoden aikana muuttuneet. Aiemmin halusin keräillä kirjoja, ja saada omaksi kaikki vähänkään kiinnostavat kirjat. Sitten tulivat e-kirjat ja lukulaitteet, ja kaikki tämä muuttui. Huomasin, etten oikeasti tarvitse omaksi ihan jokaista kirjaa, minulle riittää se lukukokemus mikä monissa kirjoissa on se tärkein asia minulle. Näin säästän myös rahaa sekä ympäristöä. Tosin rahan säästäminen edellyttää että luen kaiken englanniksi, suomalaiset kustantajat kun suuressa viisaudessaan hinnoittelevat e-kirjat saman hintaisiksi tai jopa kalliimmiksi kuin fyysiset, kovakantiset kirjat mikä on järjetöntä. Onneksi ulkomailta saa e-kirjojakin halvemmalla.

e-kirja
Monet lukevat e-kirjoja tableteiltakin, mutta tällaiselle himolukijalle kuin minä olen on mielestäni ihan kirjojen lukemiseen tarkoitettu e-reader paljon parempi. Osaako joku muuten sanoa hyvää suomenkielistä nimeä näille laitteille, sähköisen kirjan lukulaite on vähän turhan pitkä?

bookeen e-kirjojen lukulaite
Sain ensimmäisen lukulaitteeni joululahjaksi toissa jouluna, mutta koska olen sisäisesti nörtikäinen, sain itse tutkia ja vertailla laitteita (mikä vei päiväkausia totta kai) ja valita niistä sitten sopivimman. Voiton vei Bookeenin Cybook Orizon, jolla ehdin lukea vajaan vuoden kunnes se meni takuun kautta vaihtoon. Paitsi ettei myyjäliike enää myynyt lukulaitteita, joten saimme rahat takaisin ja ei kun uutta laitetta hankkimaan suoraan Bookeenilta. Nyt siis luen Bookeenin Cybook Odysseuksella, ja olen erittäin tyytyväinen. Ennen kuin muuten veimme edellisen laitteen palautettavaksi, olin yhteydessä asiakastukeen ja se toimi paremmin kuin hyvin, joten erittäin positiivinen kuva minulle yrityksestä jäi aiemman laitteen temppuilusta huolimatta.

lukulaitteen näyttö
Vaikka keksin tabletillekin paljon käyttöä, niin lukemisessa tämä on siis mielestäni parempi, koska ensinnäkin akku kestää paljon pidempään sillä laite ei vie paljoa virtaa joten lukea voi vaikka kuinka kauan eikä matkustellessakaan tarvitse koko aikaa latailla. Toiseksi lukulaitteen näyttö vie selkeästi voiton kirkkaassa valossa, tällä voi lukea vaikka suorassa auringonpaisteessa eikä näyttö heijasta. Uusimmissa malleissa on nykyään langaton nettiyhteyskin, joten kirjojakin voi ostella suoraan laitteelle vaikka tietokoneeltakin niiden siirtäminen on helppoa. Jopa Wikipedian selailu onnistuu kohtuu hyvin, vaikka ei tällä laitteella muuten kannatakaan nettisurffailua harrastaa.

odyssey lukulaite
Laitteen voi pistää näyttämään vaikkapa omaa valokuvaa lepotilassa ollessaan, lepotilakaan kun ei juuri virtaa kuluta. Äänikirjojenkin kuuntelu onnistuu tällä mallilla, ja myös esimerkiksi PDF-tiedostojen lukeminen.

e-kirjan näyttö
Lisäksi yksi hyvä puoli perinteisiin kirjoihin verrattuna on laitteen keveys, nyt eivät edes minun heikot käteni väsy sängyssä lukiessa kun ei tarvitse kannatella painavaa kirjaa. Eikä tule sitä ongelmaa minkä aina kohtasin kyljellään lukiessa, eli joka toinen sivu oli helppo lukea ja joka toinen ei kirjan asennosta johtuen.

f. scott Fitzgerald
En minä silti kaikista kirjoista halua luopua, haaveilen edelleen omasta pienestä kirjastonurkkauksesta missä on mukava nojatuoli ja pieni pöytä suklaakonvehteja sekä teemukia varten. Tuolin takana tietysti kirjat siististi hyllyissä. Haluan säilyttää mm. sellaiset kirjat, joilla on minulle tunnearvoa, kuten jotkut klassikkoteokset. Great Gatsbyn löysin kirpparilta 20 sentin hintaan juuri kun eräällä kurssilla piti lukea joku kirja opettajan antamalta listalta. Gatsby sattui olemaan listalla joten kun se tuli kirpparilla vastaan noin halvalla, valitsin sen luettavakseni. Ja hyvä että valitsin, on nimittäin lukemisen arvoinen kirja.

satukirja
Lapsuuteni rakkaat satukirjat säilytän toki myös, samoin kuin käsityökirjatkin sillä niiden ohjeita ja kuvia olisi ikävä katsella lukulaitteelta. Olenkin suuri satujen ystävä, ja myös satukuvitusten. Luen edelleen aina silloin tällöin satuja, ja ihailen taitavasti tehtyjä kuvituksia. Kuvassa näkyvä satukirja saattaa olla ensimmäinen minkä olen saanut omaksi, ainakin se on rakkain.

satukirjan kuvitus
Rudolf Koivun ja Maija Karman kuvitukset tekivät sadut todella eläviksi ja taianomaisiksi. Ei tällaisia aarteita voi pois luovuttaa vaikka e-kirjoista tulevaisuudessa tehtäisiinkin kuinka hienoja tahansa. Näitä minä selailen varmasti vielä vanhainkodissakin ja palaan lapsuuden satumaailmoihin.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Heijastuksia

On joitakin sääntöjä, joita olen kuuliaisesti noudattanut jo aivan taaperosta asti. Jo silloinkin ne tuntuivat niin järkeviltä, että totesin parhaaksi noudattaa niitä. Yksi on turvavyön käyttö autossa, käytän aina vaikka kuinka lyhyillä matkoilla tahansa turvavyötä, enkä itse aja metriäkään jos ei kaikilla matkustajilla ole turvavyöt kiinni. Toinen on heijastimen käyttö, pimeällä minulla on aina mukana heijastin tai mieluusti useampi, ja vielä parempi jos vaatteissa itsessään on jo heijastimet. Nyt kun illat ovat jo alkaneet olla pimeitä, oli aika kaivaa heijastimet esiin.

heijastimet
Aika hyvin heijastavat jo ihan kameran salamavalossa, näiden avulla sokeampikin huomaa kun raahustan talven pimeydessä teitä pitkin eteenpäin. Meinasin ensin kirjoittaa, etten ole ostanut yhtäkään näistä heijastimista, mutta sitten muistin että tuossa vasemmassa alalaidassa olevan pinkin nalleheijastimenhan minä ostin kirpparilta. Kaikki muut olen löytänyt ulkoa maasta tai saanut kylkiäisenä ostosten tms. yhteydessä. Muistaako kukaan miten ennen heijastimia tunnuttiin jakavan ihan ilmaiseksi joka pankissa, konttorissa ja kaupassa? Nykyään niitä ei saa ilmaiseksi juuri mistään, ja kaupassakin hinnat saattavat olla viidestä kymmeneen euroa. Aika halpa henkivakuutus silti, joten ei muuta kuin heijastimet hihaan tai lahkeeseen ja menoksi, kunhan ensin tarkistaa että seurueen karvaisetkin jäsenet näkyvät pimeässä.
heijastava talutushihna
Toki nimittäin Sutkillakin on omat heijastimensa, onhan karvapallonkin henki meille tärkeä. Sen lisäksi että Sutkin valjaissakin on heijastavaa materiaalia, on koiralle myös heijastava talutushihna, sekä heijastinliivi. Ja johan alkaa valkoinenkin koira erottua lumihangesta, ei nimittäin päiväaikaankaan välttämättä heti näe missä hauva menee kun maastoutuu niin hyvin lumen sekaan.

koiran heijastin

lauantai 22. syyskuuta 2012

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla

Tänään oli ohjelmassa noin viisi tuntia koirien lenkitystä, sekä oman karvapallon että vieraiden koirien, joten loppuillan aion viettää rentoutumalla käsitöiden parissa enkä kävele enää muuta kuin sohvan ja jääkaapin väliä. Aamulla koirien kanssa ulkoillessa oli jo sen verran hyytävää, että kätöset menivät aivan kohmeisiksi ja sorminäppäryys katosi kylmettymisen myötä. Tuumailinkin siinä mukavassa vesisateessa talsiessani, että tarvitsisin sopivat hanskat lenkityshommiin, sellaiset jotka hieman lämmittäisivät mutta joilla olisi helppo kaivaa namusia taskusta aina kun Sutkipoika toimii hienosti.

neulotut sormikkaat
Sitten muistin että sain joskus äidiltäni mukavan pehmoiset ja ihan laadukkaan oloiset neulossormikkaat, joita en kuitenkaan ole kertaakaan käyttänyt niiden liian pitkän varren takia. En vain osaa käyttää pitkävartisia hanskoja, niitä on niin hankala tunkea hihojen alle kun kuitenkin usein otan ulkonakin hanskat kädestä pois hetkiseksi, ja sitten niitä pitäisi jo kohta survoa takaisin sinne syvälle hihaan.

sormikkaat

Ehdin jo ennen lenkiltä kotiin paluuta laatia suunnitelman, ja kun olin saanut sormet lämpiämään tarpeeksi jotta pystyin tarttumaan käsityövälineisiin, ryhdyin tuumasta toimeen.

kynsikkäät
Tarkemmat vaihekuvat selostuksineen tulevat myöhemmin käsityöblogiini, mutta lyhyesti kerrottuna pistin vain varret poikki sopivalta kohdalta, virkkasin alaosista kämmekkäät ja yläosista pitsillä koristetut sormikkaat. Ehdin saada lenkityksien välissä kummastakin versiosta vasemman käden hansikkaan valmiiksi, nyt vietän sitten illan oikean käden palasten parissa. Sormikkaiden varressa on toisella sivulla kuminauha, joka vetää vartta hieman ryppyyn. Kämmekkäisiin se tuli sitten peukalon alle, koska tuntui sopivan siihen parhaiten.

pitsisomisteinen sormikas
Kuvaaminen osoittautui haasteelliseksi, sillä sisällä ei enää riittänyt valo ja ulkona satoi rakeita siihen tahtiin että suojakypärä olisi ollut tarpeen jos sinne sateeseen olisi mennyt kävelemään. Jospa sanon tuota yläpuolista kuvaa tarkoituksella otetuksi taidekuvaksi, niin ei tarvitse käydä näpsäisemässä uutta tarkempaa kuvaa.

hansikkaan tekeminen
Onneksi ei sentään tarvinnut yksin kuvata, kuvausavustajat ovat aina valmiita töihin vaikka taivaalta sataisi kissoja ja koiria. Pitsi on tehty ihan vain pylväitä ja puolipylväitä virkkaamalla. Nyt minulla sitten on sekä hienot kaupunkisormikkaat, että ne lenkityshanskat. Tai siis pian on, kunhan teen oikeaankin käteen omansa.

perjantai 21. syyskuuta 2012

Puuma pusikossa

Tässä yhden kuvan myötä syy, miksi ei kannata niitä uusimpia, hienoimpia ja kalliimpia ulkoiluvaatteita laittaa päälle kun lähtee metsälenkille koiran kanssa. Ainakaan silloin, jos koira on samanlainen pensaissa ja puskissa viihtyä vauhtihirmu kuin Sutki. Onneksi tänäänkin jätin vielä uudemmat housut kaappiin, ja laitoin vanhat Puman pöksyt jalkaan.

lenkkeilyhousut
Juosta rymistelimme läpi ryteikköjen, kunnes toinen lahje takertui oksaan ja lopputulos näkyykin kuvasta. Hervoton reikä ja kuraiset housut. Kura sentään lähtee ihan vaan pesemällä, reikää pitää sitten koittaa ommella ja paikkailla. Nämä housut ovat muuten olleet aika täydelliset ulkoilupöksyt; ohuet mutta tuulenpitävät, kuivuvat todella nopeasti (jopa saman lenkin aikana jos alussa sataa ja lopuksi paistaa aurinko) ja talvella alle mahtuu hyvin lämmittävät fleecekalsarit. Jospa saisin vielä pelastettua nämä takaisin käyttöön, niin ei tarvitsisi aivan vielä lempilenkkihousuista luopua.

torstai 20. syyskuuta 2012

Pönötystä

Kiireisiä päiviä tiedossa, paljon puuhattavaa seuraavalla viikolla ja jo viikonlopuksikin löytyi lisähommia, enkä tänäänkään ehtinyt ottaa mitään uusia hienoja kuvia blogipäivityksiä varten. Tai siis niin hienoja kuin perusdigipokkarilla voi valokuvauksesta mitään tietämätön ottaa. Senpä takia saattekin tyytyä tärvelemään verkkokalvonne vanhoilla, utuisilla kuvilla.

juhlamekko
Tässä olisi pian karonkka edessä, ja totta kai asun valinta sinne tuottaa minulle suurta tuskaa. Ompelin aikoinaan itselleni pikkumustan, kuva on otettu edellisessä asunnossa ja taustalla näkyvätkin mm. ne vanhat tyynyparat joille olen edelleen tekemässä lisää korvikkeita. Tämä pikkumusta siis on yksi vaihtoehto päälle puettavaksi, itse juhlakalu kun ei toivo kovin juhlavaa tai virallista pukeutumista. Pitkä iltapuku ei näin ollen oikein tule kysymykseen, ja itse asiassa se juhlittava henkilökin jo tämän asun kelpuutti mutta silti emmin. Onhan tiedossa elämäni ensimmäinen karonkka, ja sitä ennen väitöstilaisuus, jonne sinnekin olisi syytä pukeutua hieman fiksummin kuin normaalisti, sillä olen paikalla kutsuttuna.

samettimekko
Vaikeita nämä etikettiasiat tällaiselle tuppukylän (ikääntyneelle) tyttöselle, jonka suvussa ei koskaan mitään virallisia pönötysjuhlia vietetty. Onneksi sentään kesällä löytyi alennusmyynnistä joku jakuntapainen, mikä voisi sopia sinne väitökseen ylle laitettavaksi. Aiemmin olen ollut väitöksiä seuraamassa vain enemmän tai vähemmän sivullisena, jolloin ihan arkivaatteet käyvät. Lisäksi minulla on viime vuonna alesta löytynyt lyhythihainen jakku, johon tosin pitäisi ommella olkatoppaukset tai muuten hartiat näyttävät todellakin pullohartioilta, eli olemattomilta. Laitetaanpa tähän vielä muutamia upeita salaman kera otettuja tuoreita kuvia näistä jakkusista.

villakangasjakku
Ei nämä salamakuvat tosin tee oikeutta kuvauksen kohteille, tämäkin jakku on siis tumman harmaa, ei musta. Voisi sopia oikein hyvin näin syksyllä, kangas on villaista eikä liian virallisen hienoa mutta kuitenkin hienompaa kuin arkivaatteeni.

lyhythihainen kesäjakku
Sitten on tämä musta pieni jakku, jossa on hauska pussittavat hihat. Tosin palelen sen verran herkästi että tässä voi tulla kylmä, ellen sitten jännitä väittelijän puolesta niin että hiki virtaa.

samettibolero
Jakkuja penkoessa piti sitten törmätä tähänkin, eli kirpparilta aikoinaan löytyneeseen jännään nauhoilla koristeltuun pieneen boleroon. Tämä taas sopisi hyvin sinne karonkkaan, mutta sen kanssa ei ole mekkoa. Eli pitäisi pikaisesti ommella boleron kanssa yhteensopiva mekko. Eipä tosin ole jakkuihin sopivaa hamettakaan, joten joudun joka tapauksessa ompelemaan. Toki siistit housutkin varmasti kävisivät kumman tahansa jakun kanssa, mutta niitäkään minulla ei ole. Käytän juhlissa ja muissa hienommissa tilaisuuksissa mieluummin hameita kuin housuja, joten kaikki housuni ovat melko arkisia, joitakin kesähousuja lukuunottamatta. Lupaan joka tapauksessa ottaa sitten parempia kuvia siitä asusta, mihin lopulta päädyn, mikä se sitten onkaan. Ainakin on mukava päästä hieman juhlimaan, vaikka sitten pitäisikin vähän pönöttää.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

kirpparikierros

Jatkanpa tänään vähän kaupunkiesittelyä, tai tarkemmin kaupungin kirpputorien esittelyä sillä tällä viikolla avattiin Jyväskylään UFF:n uusi myymälä. Sijainti on mainio, aivan keskustassa pääpostin vieressä, joskin autoilevien on jälleen kerran hankala löytää läheltä pysäköintitilaa.

kirpputori jyväskylässä
Tosin en tiedä sitten kuinka hyvä asia tämä UFF:n tulo kaupunkiin on, tämän linkin takaa löytyvän jutun luettuani olen suhtautunut epäileväisesti vähän kaikkiin hyväntekeväisyyskirppareihin. Ei ole helppoa olla tavallinen kuluttaja, aina joku taho yrittää huijata eikä voi tietää mihin sitä kannattaa luottaa.

tummansiniset avokkaat
Joka tapauksessa pyörin ja hyörin siellä kotvasen katselemassa, vaaterekit olivat niin täynnä että välillä oli jopa hankala katsella ja etsiä sopivia vaatteita. Tavaraa siis tuntuisi riittävän. Kenkähylly ei ollut aivan niin turvoksissa, joten sieltä oli helppo bongata nämä Itävallassa valmistetut nahkaiset avokkaat. Siitä harvinaiset, että pysyivät jopa jalassa kun kokeilin niillä kävellä, joten ne matkustivat kanssani kotiin.

nahkakengät
Väri on hyvin tummansininen, kuvissa ei välttämättä näytä aivan oikealta. Kengillä ei ole todellakaan montaa kertaa kävelty, ja kun googletin minulle ennestään tuntemattoman valmistajan, selvisi että tämän merkin kengät maksavat yleensä satasesta ylöspäin. Aika hyvä löytö sillä tänään Uffissa oli kuuden euron päivä, ja sen verran nämä kengätkin minulle maksoivat.

kirpparimainos
Tulossa on vielä edullisempiakin päiviä, mutta eiköhän ne parhaimmat osteta jo kauan ennen tuota euron päivää. 

peltinen säilytysrasia
Jyväskylässä on myös useampi SPR:n kirppari, jotka kuuluvat suosikkeihini. Useimmiten tulee käytyä Keskussairaalantiellä olevassa myymälässä, ja aika usein myös Seppälässä Prismaa vastapäätä olevalla kirppiksellä. Sieltä jälkimmäisestä joskus löysin kuvan metallirasiankin 1,50 euron hintaan. Kirrissä sijaitsevalla isommalla kirppiksellä olen käynyt vain pari kertaa, pyöräilevälle kun se on vähän turhan kaukana.

musta helminauha
Fidan kirppis sen sijaan on ihan sopivan matkan päässä, se sijaitsee melko lähellä keskustaa Tapionkadulla. Hinnat ovat siellä ehkä hitusen korkeammat kuin SPR:n kirppiksillä, mutta hyviä löytöjä voi sieltäkin tehdä. Tavarat on myös lajiteltu hyvin, ja siellä on usein ihania vintage- sekä retrovaatteita hyväkuntoisina myynnissä. Vaikka en usein käytäkään kaulakoruja, en voinut vastustaa tätä mustaa helmi-ihanuutta kun siihen Fidassa käydessä törmäsin.

puinen helmikoru
Jo lukko itsessään on kuin koru, ja muita koruja ei sitten oikein tämän kanssa tarvitsekaan käyttää, sillä helmiä on sen verran muhkeasti kolmen kerroksen verran roikkumassa. Hintaa en valitettavasti muista, se oli mielestäni melkein kipurajan ylittävä eli kymmenen euron paikkeilla.

kolikkokukkaro
Viimeisimmällä käynnillä löysin Fidasta kahdella eurolla nahkaisen kukkaron, jossa on kaksi eri lokeroa. Tämän kanssa voin miehen mukaan sitten ruuhkauttaa kassajonot kun kaivan kolikoita hitaasti sen pohjalta kuin parhaimmat mummot konsanaan.

keraaminen kyltti
Lisäksi täällä Jyväskylässä on toki yksityisiäkin kirppareita, kuten esimerkiksi Centrum joka nimensä mukaisesti on ihan keskustassa kävelykadun toisessa päässä. Sieltä tosin löytyy niin harvoin mitään, että joudun tähän laittamaan jo aiemmin nähdyn kuvan malliksi kyseisen kirpparin annista. Useimmiten siis palaan sieltä tyhjin käsin vaikka kuinka huolellisesti kiertäisin.

musta nahkalaukku kotimainen
Samaa voisin sanoa Seppälän Kirpputorimarketista Laukaantien varrella, sieltäkään ei enää nykyisin tahdo löytyä juuri mitään. Joskus vuosia sitten onnistuin tekemään monia kivoja ostoksia sieltäkin, mutta nykyisin on ollut aika laiha saalis. Onneksi sentään tuo kuvan kiva laukku oli siellä myynnissä tässä jokunen aika sitten.

pehmohelistin
Suhteellisen uusi yrittäjä kaupungissa on Kirpparilla.fi, joka on ehtinyt jo kertaalleen muuttaakin vaikka ei ole vielä pitkään toiminnassa ollut. Nyt se sijaitsee Sorastajantiellä ihan Kirpputorimarketin naapurissa. Sieltä on löytynyt varsinkin leluja koiralle, kuten kuvassa oleva vauvan helistin. Monet vauvojen lelut ovatkin myös näppäriä koiranleluja, tehty turvallisista materiaaleista ja kestäviksi. Ainakin meillä nämä erilaiset pehmohelistimet ovat olleet koiran suosikkileluja. Hintaakin taisi olla vain euron.

lehmämuki
Ikävöin kuitenkin edelleen kirpputori Silinteriä, joka oli meidän oma lähikirppis. Siellä oli kätevä käydä ruokaostosten yhteydessä, ja sieltä teinkin monia loistavia löytöjä. Kirppari joutui kuitenkin lopettamaan, sillä rakennus jossa se sijaitsi puretaan ja purkutyöt ovatkin jo alkaneet. Ilmeisesti eivät ole löytäneet vielä uusia toimitiloja niin kuin aiemmin lupailivat, harmittaa jos eivät enää jatka sillä siellä mielestäni oli hinnat ja palvelu yleensä kohdillaan.

tiistai 18. syyskuuta 2012

Metsään on tullut jo syys

Tänäänkin olen päässyt nauttimaan mainiosta syksyisestä säästä sekä maisemista, ihan konkreettisesti ulkona kuin myös sisätiloissa koneen ääressä. Etsin toiselta tietokoneelta erästä kuvaa, kun törmäsin muutaman vuoden takaisiin syystunnelmiin.

pihlaja syksyllä
Kaunis oli syksy silloinkin, ja kaupunkia sekä maisemia tuli katseltua uudelta kantilta sillä esittelin silloin nähtävyyksiä ensimmäistä kertaa tänne päin kyläilemään tulleelle siskolleni. Sen johdosta onnistuinkin löytämään paljon itsellenikin uusia maisemia ja näin kaupungista monia puolia ensimmäistä kertaa.

vesilinnan torni
Yksi hyvä paikka ihailla niitä maisemia täällä päin on Harjulla sijaitseva Vesilinnan torni, jossa on näköalatasanne.

näkötorni jyväskylä
Siellä on myös ravintola, jota tosin en itse ole käynyt testaamassa mutta eiköhän sieltäkin ihan hyvää ruokaa saa. Ja ainakin ne näköalat ovat ravintolastakin varsin mainiot.

vaahteranlehdet syksyllä
Täällä on myös paljon luontopolkuja, joita pääasiassa kesäisin on tullut kierrettyä, mutta joitakin myös syksyisin. Jos laiskottaa, niin Tourujoen luontopolku on sopiva valinta, lähellä keskustaa ja alle kilometrin pitkä.

luonto syksyllä
kuura
Pian onkin sitten taas jo pakkasta aamuisin, ja kaunis huurre peittää maan. Aamuisin saa laittaa reilummin päälle että tarkenee, ja iltapäivällä onkin sitten kuuma kun aurinko kuitenkin vielä vähän lämmittää.

pakkasaamu syksyllä
kortepohja talvella
Toivottavasti syksyn pimeintä aikaa, jolloin lehdet ovat jo tippuneet ja päivät lyhentyneet, mutta lumi ei ole vielä saapunut ei tänä vuonna kestä kovin pitkään. Se on kaikkein masentavin aika vuodesta. Lumisade kaunistaa jopa taloyhtiön roskisalueen, ja hiljalleen satelevien hiutaleiden joukossa mielikin rauhoittuu.

pihlaja talvella
Pihlajanmarjat ne jaksavat sinnitellä talvenkin keskellä tuomassa vähän väriä lumiseen maisemaan.

polkupyöräily lumessa
Tuleekohan ensi talvena yhtä paljon lunta kuin parina edellisenä vuonna? Oli nimittäin välillä aikamoinen urakka kaivaa pyörää kinoksista esiin ja polkea kirjaimellisesti hiki hatussa auraamattomia katuja pitkin. Silti jo odottelen talvea, jolloin voin hyvillä mielin käyttää villapaitoja aamusta iltaan enkä vaikuta oudolta tapaukselta, toisin kuin viileinä kesäpäivinä ja jolloin on kotiin tullessa ihana käpertyä kuuman kaakaon tai teekupin ääreen lämmittelemään.