perjantai 14. syyskuuta 2012

Ilkeä Itella

Ensin eilisen ja tämän päivän harmitus. Menivät mokomat joku aika sitten lakkauttamaan meidän lähipostin, jossa oli niin kätevä piipahtaa ruokaa hakiessa tai kotimatkalla. Nyt joudumme menemään keskustaan asti jonottamaan ruuhkaisaan postiin, onneksi ei sentään autolla sillä eihän sinne keskustaan saisi autoa minnekään pysäköityä, toisin kuin ennen tuohon kaupan pihalle. Eilen piti hakea sieltä minulle tullut lähetys, joka ei ollut mahtunut postiluukusta sisään. 

postin lähetysilmoitus
Nopsaan vain sieppasin ilmoituslappusen mukaan, jossa mielestäni luki pikavilkaisulla että lähetys on haettavissa 13.9 klo 14. Ensimmäisen postitädinkin mielestä tuossa luki 14, vaan eipä ollut lähetys postissa siihen aikaan. Toinen postitäti tiesi kertoa, että tämän minun asuinalueen lähetykset ovat siellä pääpostissa vasta klo 18 jälkeen, ja että postinjakaja vaan on kirjoittanut vähän epäselvästi kortin. Täti ei edes pahoitellut asiaa, joten aika myrtyneenä sieltä postista eilen lähdin. Kai tuo numero on sitten olevinaan 8, mutta voisi se postimiespate opetella kirjoittamaan vähän selkeämmin. Tämä tietää sitten sitä, että tästä lähtien kaikki vastaavanlaiset lähetykset ovat meillä päivää myöhemmin perillä. Eipä tule enää kuuden jälkeen lähdettyä erikseen polkemaan keskustaan, joten on aina mentävä sitten vasta seuraavana päivänä ilmoituksen saapumisesta. Mälsää. Ennen ne paketit sun muut olivat jo alkuiltapäivästä haettavissa. Ja joskus vielä aikaisemmin se postinjakaja soitteli ovikelloa ja antoi isohkot lähetykset suoraan kätöseen, nyt eivät sitäkään enää tee.


leipä piimä porkkana maalaishyytelö
Tänään sitten uudella yrityksellä sain jopa lähetyksen sieltä postista mukaani, siitä enemmän tarinaa huomenna. Postista tullessa piti palautua ylimääräisen reissun aiheuttamasta rasituksesta perinteisellä välipalalla, eli piimää, ruisleipää ja lihahyytelöä. Yleensä myyvät hyytelöä kaupoissa maalaishyytelön nimellä, liekö sitten hienompaa niin tai kenties hyytelö on tehty maalaisista. Hyvää se on joka tapauksessa. Olin hieman outolintu lapsena meidän perheessä, sillä olin ainoa joka tätä herkkua söi, sitä ostettiin aina erikseen minua varten. En yhtään tiedä miten opin siitä pitämään kun ei sitä muuten ostettu. Samoin piimää join lähinnä minä, ehkä äitikin joskus jos sitä minun jäljiltä jäi. Talkkunakin taitaa kuulua niihin ruokiin, joihin eivät muut koskeneet vaan minäpä sitten vetelin sitäkin urakalla. Edelleenkin tykkään talkkunasta, ihan vaikka maustamattoman jogurtin tai sitten mustikoiden ja maidon kera. Nannaa on.


syksyn värit
Loppuun vielä syksyinen kuva, jotta muistaisin myös nauttia syksystä enkä vain puhisisi täällä harmissani. Ainakin sunnuntaille on toistaiseksi luvattu tänne päin oikein mainiota säätä, eli taitaa olla reippaasti ulkoilua tiedossa mistä Sutkikin on tietysti innoissaan.

2 kommenttia:

  1. Ollaankohan me "naapureita",meidänkin kaupan yhteydessä ollut lähiposti lakkautettiin hiljakkoin ja joudume hakemaan isommat lähetykset keskustasta;)
    Mukavaa syksyistä viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ties vaikka oltaisiinkin :)
      Tosin posteja on lakkautettu melkoiseen tahtiin eri puolella Suomea, niin että aika moni on varmaan samassa tilanteessa :/

      Poista