Luonnonkaunis

Masutoaitemun meikittömyysbloggauksen myötä rupesin taas pohdiskelemaan meikkaustani. En ole koskaan käyttänyt paljoa meikkiä, ja nykyään ei meikittömyyskään ole ongelma. Voin lähteä niin ruokakauppaan kuin kirpparillekin ilman meikkiä, mutta yleensä tällään naamaa kuitenkin edes vähän jos pidemmälle asiointikierrokselle tai vaikka yliopistolle menen.

Nuorempana kokeilin vaikka mitä meikkimerkkejä, eikä oikein mikään tuntunut sopivan ongelmaiholleni. Minulla kun on melkein kaikki mahdolliset iho-ongelmat, on kuivuutta, rasvaisia kohtia, herkkä iho niin pakkasen kuin kosmeettisten aineiden suhteen, on aknea ja sitten iho vielä reagoi ikävästi ruoka-aineallergioihini, joten tarkkana on saanut tämän ihon kanssa olla. Lisäksi olen melkoisen kalpea, aina silloin tällöin joku kyselee että voinko varmasti hyvin kun näytän niin kalpealta. Aiemmin tarpeeksi vaalea puuteri löytyikin vain Lumenelta, ja se toimi käytössä ihan kohtuullisesti. Iholleni sopivaa meikkivoidetta tai -pohjaa en vain löytänyt miltään valmistajalta.

Kunnes muutama vuosi sitten törmäsin nettisurffaillessa Lily Lolon mineraalimeikkeihin ja niitä ylistäviin kommentteihin. Eivätkä ne kehut olleet väärässä, olen tykännyt näistä meikeistä todella paljon. Lily Lololta löytyi tarpeeksi vaalea meikkipohja minunkin naamaani, niin vaalea että kesällä voin vaihtaa sen jopa astetta tummempaan mitä en ole koskaan aiemmin joutunut tai pystynyt tekemään. Se on nopea levittää ja minäkin saan sen näyttämään siistiltä kasvoillani, enkä todellakaan ole mikään taitava meikkaaja.

Puutereista olen käyttänyt sekä yllä näkyvää valkoista mattapuuteria, että mukavasti pinkkiä Flawless Silkiä, joka tällä hetkellä on lopussa. Molemmista pidän, siitä pinkistä ehkä hieman enemmän mutta kumpaakin aion jatkossakin käyttää sillä kummassakin on omat hyvät puolensa.

Aurinkopuuteria en ollut koskaan aiemmin käyttänyt niiden liian tummien sävyjen takia, mutta Lily Lololta löytyi tarpeeksi vaalea kimallepuuteri, joka on kesäisin kätevä ja korvaa minulla siis aurinkopuuterin. Tämä sopiikin oikeastaan kaikille ihonsävyille, sillä se ei juurikaan anna väriä, vain sopivasti hillittyä kimallusta.

Luomivärejä en käytä, vaikka niitäkin olisi aivan ihanissa sävyissä saatavilla. Poskipunaa tulee joskus harvoin laitettua, joten yksi sävy riittää minulle ja valitsin kaikista houkuttelevista vaihtoehdoista Ooh La La:n, josta saa tarpeen mukaan vain hieman punerrusta tai sitten enemmän jos reilummalla kädellä annostelee. Peiteaineista pitäisi vielä kokeilla sitä oikeaa peiteainetta, nyt minulla on käytössä kaksi "correctoria", toinen eli tuo keltainen on tarkoitettu tummille silmänalusille, ja vihertävä sävy punaisuutta peittämään. Minulla on vain lievästi tummat silmänaluset, joten ainakin niille on tämä peiteväri toiminut hyvin. Vihreä peittää sellaisen ihon peruspunaisuuden aika hyvin, mutta ei riitä peittämään enemmän punoittavia näppyjä ja muita kohtia, ja sen takia aion siis joskus vielä sitä peiteainettakin kokeilla.

Huulipunaakin tulee käytettyä aika harvakseltaan, eikä yleensä mitään kovin voimakkaita värejä. Kuvassa näkyy Santen kaksipäinen kynä, joista toisella voi rajata sekä värittää huulet ja toisesta saa enemmän kiiltoa niin halutessaan. Ei hullumpi sekään, toimii tarpeeksi hyvin ja ekologisuus on plussaa.

Ensimmäisessä kuvassa näkyi Lumenen ripsiväri, joka on toinen suosikkimerkeistäni ripsivärien suhteen. Myös Maybellinen ripsiväreistä olen tykännyt. Haluaisin kuitenkin kokeilla luonto-, eläin- ja ihmisystävällisempää versiota maskarastakin, ja onneksi Lily Lolollekin tuli juuri vähän aikaa sitten valikoimiin ripsiväri. Muitakin merkkejä on harkinnassa, mutta koska LL:n muista meikeistä on niin hyvät kokemukset, tekee mieli kokeilla sitä ripsiväriäkin. Yllä olevassa kuvassa on puolestaan Lily Lolon siniharmaa silmänrajauskynä, en halunnut mustaa koska se on liian kova väri minulle ja ruskea on hieman tylsä väri, niin kokeilin rohkeasti siniharmaata ja se onkin varsin nätti väri, silloin kun jaksan käyttää sitä.

Meikeissä, kuten monissa muissakin tuotteissa, valitsen mielelläni ympäristölle ystävällisemmän vaihtoehdon, mutta vain jos tuote on hyvä ja sopii budjettiini. Nämä Ecotoolsin siveltimet täyttivät molemmat kriteerit (myös yksi LL:n sivellin mukana kuvassa). Mielestäni näissä on hintalaatusuhde kohdillaan, ne ovat ihanan pehmeitä ja niillä meikki levittyy kevyesti ja tasaisesti.

Siksipä tuli ostettua toinenkin setti, kun ensimmäinen katosi eikä se löytynyt kuin vasta viikkojen päästä. Näitä on siis myynnissä ihan yksittäinkin sekä erilaisina setteinä.

Ensimmäisen setin mukana tuli vaalea säilytyspussi, mutta toinen setti oli koditon, joten säilyttelen näitä tynkäsiveltimiä itse virkkaamassani pienessä pussukassa jossa on vuori ja vetoketju. Tein sen jo aikoja sitten, mutta ihan sattumalta se olikin täsmälleen oikean kokoinen näiden pienten siveltimien säilytykseen. Kaikki tämän postauksen tuotteet ovat oikeasti sellaisia, mistä pidän, mitään en ole saanut mainoksena, kylkiäisenä tai minkään sortin kytkykaupan kautta.

Mineraalimeikeille olen siis selvästi menettänyt ainakin kasvoni jos en jo sydäntäkin, tosin voisihan sitä joskus kokeilla muitakin merkkejä ja testata mikä niistä on paras. Ja ainakin aamutoimet sujuvat nykyään nopeampaa kun ei tarvitse tuskailla ja tuhertaa meikkien kanssa, vaikka kyllä silti aina harvakseltaan iskee bad-face-day, jolloin haluan vain laittaa paperipussin päähän ja jäädä kotiin.