Karpaloita kattilassa

Syysflunssa taisi tulla selätetyksi, ehkä sekään ei sitten lopulta uskaltanut kunnolla iskeä kaiken kiireen keskelle sillä kiirettä tässä pitää. Ohjelmassa on erään lahjan väkertämistä, rutkasti ompelua ja tavallista tiukemmat kriteerit omaavaa siivousta kaiken normaalin arkipuuhan lisäksi. Tänään kuitenkin ehdin hetkiseksi hengähtää ja nauttia luonnon antimista, ja ehkäpä nämä nautitut marjatkin auttavat omalta osaltaan pitämään sen flunssan poissa vielä ainakin ensi viikkoon asti. Keittelin siis juuri äsken marjakiisseliä, josta ehdin jo ahmaista ensimmäisen annoksen.

Minulla on erittäin tarkka resepti marjakiisselin tekoon; laitan kattilaan niitä marjoja mitä pakkasessa sattuu olemaan sopivalta vaikuttavan määrän eli sen verran että vedellekin jää vielä tilaa ja sitten vaan vettä päälle sen verran että marjat peittyvät. Tällä kertaa laitoin karpaloita ja karviaisia. Sitten keittelen marjoja hetkisen, niin että vesi muuttuu mehuksi ja jos aion tarjota kiisseliä vieraille siivilöin kuoret pois. Jos syön vain itse ja mies ehkä myös hieman makustelee kiisseliä, annan kuorien olla siellä seassa. Lopuksi vain perunajauhoja lasissa kylmän veden kanssa sekaisin, niidenkään määrää en pahemmin mittaile ja sitten vain hitaasti kaatamaan litkua kiisselin sekaan samalla hämmentäen kunnes kiisseli on sopivan paksua. Eli minun tapauksessani melko tönäkkää, en tykkää kovin juoksevista kiisseleistä. Viime silauksena vielä oman maun mukaan sokeria ja kohmeisia mansikoita joko kokonaisina tai paloina, ne jäähdyttävät kiisselin nopeammin syömäkuntoon, sillä en tietenkään millään malttaisi odottaa sitä jäähtymistä.

Karpalot näyttävät melkein pihlajanmarjoilta tässä kuvassa missä ne ovat kattilassa kiehumassa, mutta kyllä ne ihan karpaloita ovat. Olenkin melkoinen marjojen ystävä, harvassa ovat ne marjat mistä en tykkää, vaikka mansikka onkin kestosuosikkini. Mustikat, vadelmat, karviaiset, puolukat, karpalot sun muut uppoavat hetkessä napaan ja niistä voi tehdä niin monia ihania herkkuja etten varmaan koskaan ehdi kokeilemaan kaikkia. Jospa tämän supermarjaisan kiisselin voimin jaksan vielä iltalenkin jälkeen jatkaa lahjan valmistusta; se on vielä salaisuus mutta kuvailen sen tänne blogiinkin sen jälkeen kun juhlapäivä on ohitse ja lahjaa ei tarvitse enää piilotella.