Rakennustarkastaja

Koiran kanssa lenkkeillessä ehtii lähiympäristön kadut tulla hyvin tutuiksi, ja usein tulee pohdittua minkälaisia ihmisiä mahtaa missäkin talossa asua ja miltäköhän asunnot näyttävät sisältä. Ja joskus tulee myös ihmeteltyä erinäisiä rakennusratkaisuja, toiset ilahduttavat positiivisesti ja toiset taas sitten eivät.

Otetaanpa vaikka nämä vasta ihan äsken valmistuneet talot (sen takia tuo talojen edusta on vielä noin karu). Alue on varsin mukavaa, ei isoja teitä vieressä joten lähellä on todella rauhallista eikä juuri ollenkaan melua, lapsiperheille kätevästi iso leikkipuisto ihan vieressä eivätkä ruokakaupatkaan ole mahdottoman kaukana. Ja sitten tuon kuvassa lähimpänä olevan talon ensimmäisen kerroksen parvekkeen eteen isketään roskikset. Siinä on varmasti mukava istua iltaa ja katsella aivan nenän edessä roskapusseja kiikuttavia naapureita. Muutaman muun maan tasalla olevan parvekkeen vieressä aivan liki on pysäköintipaikkoja, ei päätä hurmaava näköala sekään mutta ehkä kuitenkin mukavampi kuin nuo roskikset.

Nämäkin maan tasalla olevat parvekkeet taitavat olla aika vähällä käytöllä, jalkakäytävä vieressä ja siinä kulkee useimmiten ihan reippaasti ihmisiä vaikka kuvaushetkellä sattuikin olemaan hiljaisempaa. Hieman edempänä kadun varrella on parvekkeita vielä lähempänä tietä, ohikulkijat voisivat vaikka siepata aamukahvit parvekkeella olevalta pöydältä jos siinä sellainen sattuisi olemaan.

Sitten niitä vähän paremmalta vaikuttavia ratkaisuja. Menemme usein Sutkin kanssa Rantareitiksi nimeämäämme polkua, ja sen varrella on tosi kivan näköisiä yksi- ja kaksikerroksisia rivitaloja. Tuossa kuvassa oikealle puolelle jää siis järvi ja upeat maisemat, ja soutuveneillekin löytyy paikkoja rannan varrelta mikäli tykkää kalastella tai muuten vaan harrastaa soutamista. Uimaankin pääsee helposti vaikkei varsinaista uimarantaa olekaan. Näissä taloissa on jotenkin kivaa 30-luvun rantalomatalojen tai bungalowien tunnelmaa, vaikka näissäkin on huonona puolena pienet pihat. Pihat eivät sentään ole ihan tuossa kävelyreitissä kiinni, ja vaikka reitti on suosittu niin ei se sentään aina ole ruuhkainen.

Lisää reitin varrelta löytyviä taloja, joissa monissa on myös upeat lasitetut terassit. Kesällä on varmasti mukava nauttia aamupala siinä terassilla, kuunnellen lintujen laulua ja vaikka ihaillen auringon nousua. Monet ovat myös laittaneet hienoja kukkaistutuksia pihansa rajaksi, niistä en ihan kehdannut mennä lähempää ottamaan kuvia eivätkä ne nyt tähän vuodenaikaan olisi muutenkaan parhaimmillaan.

Reitin päässä on sitten jo ihan tavallinen pieni kerrostalo, siihen asti kävelen usein ajatellen olevani siellä 30-luvulla, ja pohdin miten kiva olisi joskus nähdä joku noista asunnoista sisältä käsinkin. Sutkikin tykkää tästä reitistä, sillä kulkee paljon koiria joten on myös paljon uutisia nuuhkittavaksi, ja yleensä on sen verran rauhallista että Sutki voi kulkea melko vapaasti pitkällä hihnalla nuuskutellen sen minkä kerkiää.

Lähistöltä löytyy myös hieman vanhempaa rakennuskantaa, ja olisi aika hienoa muuttaa jokin tällainen vanha pytinki asuinrakennukseksi. Sisustuslehdissä aina välillä esitellään vaikkapa teollisuusrakennuksesta tehtyä asuinrakennusta, ja niissä on usein ihania sekä upean erilaisia ratkaisuja huonejaon ja sisustuksen suhteen. Olisi mukava asua vaihteeksi jossain aivan erilaisessa rakennuksessa, eikä perustylsässä tavallisessa kerrostalossa.

Tästäkin oli ihan pakko napata kuva, vaikka kyseessä ei olekaan rakennus. Siellä puiden takana piilottelee herrasmieshevonen silinterihatussaan, ja hän aina houkuttelee minua tanssiin mukaan kun siitä ohi kuljen.

Tässä ollaan jo melkein kotipihalla, ja pienestä ajoittaisesta meluisuudestaan huolimatta tämä on varsin mukava alue asua. Vasemmalla ja aivan takana näkyy uusimmat kerrostalot tässä ympäristössä, niissäkin on muutamissa asunnoissa maan tasalla "terassit", jotka eivät todellakaan ole erityisen suojaisat sillä porukkaa liikkuu jatkuvasti ohi suuntaan jos toiseenkin. Onneksi itse asumme vanhemmassa talossa ja korkeammalla, niin omaa rauhaa on aivan riittävästi. Tuossa takana olevassa talossa, josta näkyy vain pieni siipale, on myös 31-neliön tilaihmekaksioita. Sellaista haluaisin tosiaan päästä pällistelemään ihan paikan päälle, oma aikaisempi yksiöni oli noin 32 neliötä, enkä osaa kuvitella miten sen olisi saanut jaettua kahteen eri huoneeseen niin että ei tulisi ahtaanpaikankammoa.

 

Lenkit Sutkin kanssa päättyvät usein näin, eli loppumatkasta on ihan pakko heittäytyä piehtaroimaan maassa, niin kesällä kuin talvellakin ja sitten siinä vain köllötellään massu kohti taivasta. Tätä näkyä on aika moni satunnainen kulkija kadulla saanut ihailla, ja harva pääsee hymyilemättä ohitse.