Päämies

Tänään on ollut tähän asti ankein päivä tänä syksynä, harmaata, vettä sataa ja tuulee niin kovaa että Sutkin häntäkin vain lepattaa tuulessa ja heiluu miten sattuu. Itseltäkin oli pipo lähteä päästä tuulen mukana, ja siitä sain uutta intoa yrittää neuloa erästä keskeneräistä myssykkää valmiiksi. Olen aloittanut ja purkanut kyseistä myssyä jo monta kertaa, ja aina siinä on ollut jotain pielessä. Lanka on kuitenkin niin ihanaa, että vielä minä sen päähineeksi taivutan. Pipoille ja myssyille onkin tarvetta, sillä olen onnistunut hukkaamaan pari entistä joita muuten käyttäisin oikein mielelläni. Yksi pipo tippui lenkillä päästä enkä huomannut asiaa ennen kuin vasta kotona. Hyvä siis, että edes pää on pysyvästi kiinni harteissa, muuten sekin tippuisi jonnekin matkan varrelle.

Onneksi on jo varapää hankittuna, tässä on nimittäin uusin perheenjäsenemme eli Seppo Styroksipää. Seppo löytyi Facebook-kirpparilta; ensin aioin ostaa naisen pään, mutta se näytti niin pieneltä että valitsin tukevan, miehekkään kuupan. Oma pääkin kun on kuitenkin sen verran paisunut, että parempi olla iso sovituspää jos haluan käyttää sitä apuna myssyköiden valmistuksessa. Nyt onkin vähän helpompi mallailla keskeneräistä tekelettä kun ei tarvitse enää omaa päätä peilin edessä käännellä ja kurotella. Kuvissa ei kamalan hyvin näy, että tuo myssy on vielä kesken, mutta siinä siis vielä riittää tekemistä kun purkaakin pitäisi jonkin matkaa ennen kuin voin taas jatkaa neulomista.

Kuvien taustalla vilahtelevat myös makuuhuoneen verhot, SPR:n kirpparilta hankitut. Sattui niin hyvä tuuri että verhot olivat kuin juuri meidän ikkunoihin tehty ja pituus oli täsmälleen oikea sillä pitkiä verhoja ei tähänkään ikkunaan voinut laittaa. Ikkunan edessä on sivusiipi työpöydästäni joten verhot eivät voi ulottua lattiaan asti. Hintaa verhoilla oli muistaakseni viisi euroa kappale, eli loppusummaksi tuli siis kymmenen euroa. Ei paha hinta hyväkuntoisista verhoista.

Myssyn lanka on silkkiä, joten se on mukavan tuntuinen ihoa vasten eikä varmasti kutita, vaikka en niin kovin helposti villalangoistakaan kutia. Tämän pitäisi valmistuessaan olla myös sopivan lämmin viileään syyssäähän, mutta ei kuitenkaan hiostava tai liian kuuma kun ei kuitenkaan vielä toivottavasti vähään aikaan paukkupakkasia ole luvassa. Jospa siis vielä kerran vähän puran, ja neulon uudelleen, niin ei aivot hyydy kylmässä ja pysyy ajatukset lämpimänä vaikka syksy kuinka yrittäisi hyökätä kimppuun.