keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Pimeää puuhaa

Olipas oudon lämmin sää tänään, varsinkin nyt illasta kun kävin Sutkin kanssa pienellä iltakäppäilyllä. En tarvinnut edes hanskoja ja minulla on sormet, jotka jäätyvät jo pelkän viileän sään ajattelemisesta. Samalla kävelyllä sain testattua iltapäivän askartelun tulokset, eli heijastimet Sutki-poikasen hihnaan. Tykkään käyttää karvapallolla pitkää, viiden metrin mittaista hihnaa mutta se on musta eikä siten erotu pimeässä ollenkaan. Hyvää heijastinhihnaa tuntuu muutenkin olevan vaikea löytää niin päätin sitten tehdä itse heijastimia jo olemassa olevaan taluttimeen.

heijastin koiran hihnaan
Tältä ne heijastimet näyttävät sisätiloissa, hyvin erottuvat loisteellaan kirkkaassakin valossa. Meillä olisi kyllä siis kaksi ihan valmista heijastinhihnaakin, mutta kumpikin on ikävän tuntuinen kädessä ja toinen on aivan liian lyhyt normaalille lenkille eikä toinenkaan ole niin mukavan pitkä kuin tämä musta, kevyt hihna. Siihen useimpien hihnojen kanssa minulla tyssääkin hankinta, että ne tuntuvat epämiellyttävältä pidellä. Käsilenkki on usein liian paksu tai jäykkä ja painaa ikävästi kämmentä.

kuinka käy ilman heijastinta
Miksi sitten pitäisi olla heijastinhihna, tai ylipäätään heijastimia? No yläpuolella olevasta kuvasta näkee, miltä Sutki näyttää pimeällä kävellessään jos vain himmeä katuvalo osuu hölköttelevään koiraan. Kuvitelkaa valkoisen karvamammutin tilalle musta koira (tai tummiin pukeutunut lenkkeilijä), niin sitäpä ei sitten erottaisi pimeän keskeltä ollenkaan.

koiralle heijastimia
Suunnataan Sutkiin hieman katuvaloja kirkkaampi valo, ja nythän koira erottuu jo melko hyvin, mutta vasta aivan läheltä. Jos Sutkia siirrettäisiin pari metriä taaemmaksi tuossa kuvassa, ei siitä taaskaan näkyisi juuri mitään. Musta tai tumma koira näkyisi tässäkin valossa paljon huonommin. Näin lyhyellä matkalla ei autoilija ehtisi pysähtyä, eikä aina edes pyöräilijäkään joten heijastin todellakin on halpa henkivakuutus.

hurtan heijastinvaljaat
Sen sijaan heijastimet näkyvät jo todella kaukaa, jos autoilijat ja pyöräiljät vain muistavat käyttää valoja. Hihnan heiluessa kävellessä heiluvat heijastimetkin juuri sopivalla korkeudella niin että ne on helppo havaita. Nyt kun sain Sutkin iltakävelyt tehtyä turvallisemmiksi, voinkin ruveta suunnittelemaan omien vaatteiden koristelua tuolla samalla heijastinnauhalla mitä näihinkin heijastimiin käytin. Sitä on vielä monta metriä jäljellä niin eipähän pääse loppumaan ihan heti kesken.

2 kommenttia:

  1. Hienoa, nyt pysytte turvassa! Ei tosiaan valkoistakaan koiraa erota, saati sitten mustaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä erota, ja kun tuolla mokomalla on niin paljon turkkiakin että heijastivaljaatkaan eivät paljoa auta kun häviävät sinne karvan sekaan.

      Poista