Uutta ja vanhaa

Joulusta on jo melkein toivuttu, pukkikin toi kivoja lahjoja ja tarpeeksi suklaata, joten eilen olikin sitten hyvä jo aloitella vastaanottamaan uutta vuotta. Sen kunniaksi tekaisin pitsan nälkäisiä massuja täyttämään. Pitsaa olen omin kätösin tehnyt, tai ainakin avustanut tekemisessä, jo ihan vaahtosammuttimen kokoisesta lähtien ja vuosien saatossa resepti on jonkin verran muokkaantunut vaikka suosikkitäytteet ovatkin pysyneet samana. Ja meillähän tehdään nimenomaan suomalaista pitsaa, joten aidon italialaisruoan ystävät voivat järkyttyä seuraavista kuvista ja tekstin sisällöstä. Satuin nimittäin juuri lukemaan italialaiskokin mielipiteen ananaksen käytöstä pitsassa, onneksi ei ole kyseinen kokki tulossa meille vierailemaan.

Pohjaan laitan pari desiä ruisjauhoja, desin verran kaura- tai vehnäleseitä ja tietysti hiivaa, ripauksen suolaa sekä pari desiä vettä. Sitten vaan vehnäjauhoja niin paljon kuin tarvitaan sopivan koostumuksen saamiseksi. Näin voin vähintään kuvitella syöväni hitusen terveellisempää pitsaa, ja makua tässä pohjassa ainakin on vähän tavallista enemmän. Meillä tykätään ohuesta pohjasta, joten kaulitsen taikinan mahdollisimman lituskaksi. Tomaattisysteemin tein ennen tomaattimurskasta, josta poistin liiat nesteet, mutta pyreestä ja ketsupista tehty mössö on nopeampaa ja hyvää sekin. Eli purkillinen pyrettä, iso loraus ketsuppia ja sen tyhjennetyn pyrepurkin verran vettä sekaisin.

Täytettä saa olla reilusti, liikaa en ole vielä koskaan onnistunut laittamaan. Tällä kertaa vuorossa siis kinkku ja ananas, hyvää ja nopeaa levittää pohjan päälle. Toinen suosikkini on jauheliha-tomaattisiivu-yhdistelmä, mutta se on vähän hitaampi valmistaa jauhelihan paistamisen takia. Tosin jauhelihaversio maistuu sitten vielä seuraavana päivänä jääkaappikylmänäkin taivaalliselta, ainakin minun mielestäni. Olen nimittäin aina tykännyt monista yleensä kuumana tarjoiltavina ruoista myös kylmänä ilman lämmitystä. Letut, lihapasteijat sun muut ovat sellaisia ruokia, joita pitää tehdä niin paljon että niitä voi sitten seuraavana päivänä napsia kylmänä jääkaapistakin.

Valmis pitsa ei kuvassa hurmaa, mutta sen verran hyvää se jälleen kerran oli että kaikki katosi yhdellä syömiskerralla. Päälle laitettava juusto on hitusen perusjuustoa kevyempää, mutta ei liian kevyttä, pitäähän pitsassa kuitenkin makua olla. Vaikka kaikki pitsa siis syötiin jo eilen, niin eiköhän tällekin illalle löydy jotain pientä herkkua uutta vuotta juhlistamaan. Tosin koska meillä asustaa myös nuo karvakaverit, ei illaksi ole suunnitteilla mitään hurjia pippaloita. Eläimet kun eivät yleensä hirveästi tykkää rakettien paukkeesta ja valojen välkkeestä, niin monen lemmikinomistajan ilta meneekin levottomia nelijalkaisia rauhoitellessa.

Meillä onneksi Sutki ei sisätiloissa paukkeesta ole moksiskaan, eikä ulkonakaan yksittäisistä räjähdyksistä välitä, mutta jos joka puolella räiskyy ja paukkuu ja ihmisiä vielä tungeksii tavallista enemmän kaduilla, stressaantuu karvapallokin jo jonkin verran, joten parempi olla ilta sisällä ja odotella kunnes enimmät raketit on posautettu taivaalle. Kunhan ihmiset vaan muistaisivat leikkiä niiden rakettien kanssa oikeaan aikaan, nytkin jo kuuluu ulkoa satunnaisia paukkeita vaikka vielä ei saisi räjäyttelyä aloittaa. Ja vielä tärkeämpää olisi muistaa valita rakettien lähtöpaikka oikein, vilkas katu tai kerrostalon sisäpiha eivät välttämättä ole niitä parhaimpia paikkoja. Joka tapauksessa oikein hyvää uutta vuotta kaikille lajiin ja karvoihin katsomatta, nautitaan illasta turvallisesti, herkullisesti ja toivottavasti liikoja stressaamatta.