Onnellisen kanan tee

Tänään on ollut niin harmaa ja syksyinen päivä, että aloitin teenjuontikauden. Kesällä kuumalla säällä teen itselleni usein jääteetä, ja oikeaa kuumaa teetä juon vasta kun säät alkavat viilentyä. Olen ehdottomasti teeihmisiä, kahvia juon äärimmäisen harvoin ja lähinnä vain silloin, kun on väsymyksestä huolimatta pakko pysyä hereillä.

Ensin on vain valinnanvaikeus, minkä mukin valitsen tällä kertaa sillä pidän niistä kaikista. Osa on löytynyt kirppareilta, pari olen ostanut uutena ja muutaman saanut lahjaksi (joillekin kuvan mukeille on samanlainen pari kaapissa). Silloin tällöin sisustuslehdissä näkee idean, että astiastona voisi olla keskenään erilaiset lautaset, kupit sun muut kipot, ja lehdissä se näyttääkin kivalle. Itse en haluaisi kaikkia astioita erilaisiksi, se olisi käytännössä kuitenkin vähän liian sekavaa, mutta arkikäytössä olevissa tee- ja kahvimukeissa en ole yrittänytkään kerätä vain yhtä sarjaa. Riittää, että muki on mielestäni hauska, nätti ja sopivan kokoinen.

Yllä vasemmalla oleva muki pareineen löytyi lähikirpparilta, ja jotenkin japanilaisvivahteiset onnelliset kanat olivat minusta kertakaikkiaan vastustamattomat. Vadelmamuki, jolle myös on pari, löytyi SPR:n kirpparilta, ja se oli niin marjaisa, että päätyi mukaani vaikka yleensä olen enemmän mansikan ystävä.

Näistä kahdesta mukista olen saanut vasemmanpuoleisen lahjaksi, ja se onkin täydellisesti onnistunut lahja. Muikeasti myhäilevä Nalle Puh saa minutkin myhäilemään. Nasu-muki on puolestaan kirpparilta, enkä tietenkään voi vastustaa pientä Nasu-possua, olenhan aika nasumainen itsekin. Siitä tulee juotua enemmän kuumaa kaakaota kuin teetä, mutta ahkerassa käytössä on siis sekin.

Tällä kertaa kanapariskunta vei voiton, ja hautumaan pääsi päärynätee. Se tuoksui jo kaupassa niin päärynäiselle, että olisi tehnyt mieli keittää vettä heti siinä kaupan käytävällä, mutta maltoin silti odottaa kotiin asti. Toinen suosikkimakuni on Keisarin Morsian, ja paljon muitakin ihania makuja olen vuosien varrella testaillut.