Laatikkoleikkejä

Pitkään hiljaiseloon on ollut kolme pääasiallista syytä, eli kiire, kameraongelmat ja viimeisen syyn saa paljastaa von Jullenberg.

Kuvassa nimittäin näkyy Jullenpullea pakkauspuuhissa, muutto on siis edessä. Jokaisen kissan unelma onkin, että koti alkaa yhtäkkiä täyttyä pahvilaatikoista, joiden sisään voi mennä leikkimään ja ripistelemään. Julle onkin nyt kovasti auttanut laatikoiden tarkastamisessa, vielä kun auttaisi yhtä paljon niiden täyttämisessä. Vielä olen ainakin pari kolme viikkoa vain kehnon kameran varassa, ja tosiaan pitäisi saada kaikki tavaratkin pakattua, mutta koitan muutamia muuttotunnelmakuvauksia saada tännekin laitettua. Muuton jälkeen onkin sitten aika palata normaalimpaan elämänrytmiin bloginkin osalta, ja odotan jo innolla että pääsen laittelemaan ja kuvailemaan uutta asuntoa.

Pakastelua

Jopas lähti tämä vuosi vauhdilla etenemään, niin vauhdilla että en ole blogiakaan ehtinyt päivitellä. Ulkoilla kuitenkin on pakko joka päivä, siitä pitää tuo karvapallo huolen. Ja koska säät ovat jo tänäkin talvena vaihdelleet melkoisesti, on pukeutumiseen syytä kiinnittää hieman tarkempaa huomiota. Minulta usein kysytäänkin miten kummassa tarkenen tuolla pakkasessa lenkkeilyttää koiraa tai eikö minua palele kun pakkasta on reilusti ja melkein liikaakin.

Vaikka siis ihan perusasetuksena palelen erittäin helposti ja pidän kesälläkin sisätiloissa villasukkia, ei minua kuitenkaan ulkona liikkuessa yleensä palella. Siitä pitää huolen se oikea pukeutuminen sekä reipas liikunta. Kerrospukeutuminen onkin pop ja must jos meinaa -30 asteessa ulkoilla, onneksi ei vielä tämä talvi ole aivan niin kylmäksi mennyt vaikka melko lähelle jo pariin otteeseen päästiin. Alimpana kerroksista on tietysti aina alusvaatteet, kukin laittakoon oman makunsa mukaan sopivat ylle tai siis alle. En ole viitsinyt mitään urheiluun tarkoitettuja alusvaatteita hankkia, tavallisillakin olen pärjännyt. Sen sijaan siihen välikerrokseen olen jo vähän satsannut, fleece-kerrastoja en enää pois antaisi. Ne pitävät jopa näin viluisen yksilön kuin minä olen lämpimänä tuolla ulkona, eivätkä jää märäksi vaikka välillä hikoilisi enemmänkin.

Sutkillahan on tietysti aina oikeat ulkoiluvarusteet yllä, joten vauhtia riittää kylmälläkin säällä. Minulla on sitten paksun karvaturkin sijasta kerraston lisäksi tarvittaessa vielä villapaita tai toinen paksumpi fleece-paita takin alla ja päällimmäisenä tietysti takki ja ulkoiluhousut. Villapaidatkin ovat aika käteviä ulkoillessa vaikkeivät mitään high-techiä olekaan, villa lämmittää vielä melko paljon kastuneenakin ja on hengittävä materiaali. Ylemmästä kuvasta näkee sitten sen päällimmäisen kerroksen, eli kirppareilta löytyneet Raiskin kevyttoppahousut ja Icepeakin takin. Hintaa niillä oli yhteensä alle 20 euroa, housut kuin uuden veroiset ja takkikin ostohetkellä vain hieman käytetty. Ihastuin tuohon persikkaiseen väriin heti kun sen näin ja vaikka kokomerkinnän mukaan takki olisi ollut ihan väärää kokoa, oli se sovittaessa juuri sellainen kuin pitikin, niinpä takki onkin nyt toista talvea minulla käytössä. Kokolapussa nimittäin lukee 40, ja suurin osa vaatteistani on kokoa 36. Tässä siis yksi vinkki vaateostoksille, älä katso kokonumeroa, vaan sovita vaatetta ylle jos vaate yhtään näyttää oikean kokoiselle, nuo merkinnät ja mitoitukset heittelevät miten sattuu.

Minä en hyvistä vaatteista huolimatta viitsi kovin pitkään hangessa istua, mutta koiran karvaista pymppyä ei palella. Ulkoilutakeissa ja -vaatteissa on nykyään monia hyviä ominaisuuksia, kannattaakin valita sellainen mikä sopii parhaiten omiin tarkoituksiin. Minun takissani on mm. heijastimia, kainaloissa avattavat tuuletusaukot sekä riittävästi vetoketjutaskuja. Vesisadettakin takki kestää tovin ennen kuin rupeaa kastumaan liikaa. Nuo tuuletusaukot ovat oikeasti tosi kätevät koiran kanssa liikkuessa; välillä kun mennään lujempaa ja tulee kuuma avaan vetoketjut ja sitten kun nuuhkutellaan hitaasti laitan ne taas kiinni ennen kuin tulee kylmä. Sormet ovat se helpoiten paleleva kohta ainakin minulla, ja hansikkaita onkin siksi yleensä tuplakerros. Ensin villaa sisältävät sormikkaat, ja päällä kunnon pakkasilla paksut rukkaset mutta enemmän pidän ylimmässä kuvassakin näkyvistä fleece-lapasista. Ne eivät ole niin kömpelöt kuin rukkaset eivätkä kastu helposti. Valitettavasti niillä ei pahimmilla pakkasilla pärjää joten ne rukkasetkin ovat tarpeen. Lapasten alle ei voi kuitenkaan lisätä aivan niin paljon kerroksia kuin tuon takin alle, takkia voinkin siksi käyttää pitkin syksyä ja vielä melko kovilla pakkasillakin, vaikka on minulla varuiksi paksumpi toppatakkikin jos oikein meinaa sää hurjaksi äityä. Onneksi ainakin tällä hetkellä vaikuttaa varsin hyvältä sään suhteen, juuri sopivasti pakkasta ja päivisinkin alkaa jo hieman aurinko pilkahdella.

Uutta ja vanhaa

Joulusta on jo melkein toivuttu, pukkikin toi kivoja lahjoja ja tarpeeksi suklaata, joten eilen olikin sitten hyvä jo aloitella vastaanottamaan uutta vuotta. Sen kunniaksi tekaisin pitsan nälkäisiä massuja täyttämään. Pitsaa olen omin kätösin tehnyt, tai ainakin avustanut tekemisessä, jo ihan vaahtosammuttimen kokoisesta lähtien ja vuosien saatossa resepti on jonkin verran muokkaantunut vaikka suosikkitäytteet ovatkin pysyneet samana. Ja meillähän tehdään nimenomaan suomalaista pitsaa, joten aidon italialaisruoan ystävät voivat järkyttyä seuraavista kuvista ja tekstin sisällöstä. Satuin nimittäin juuri lukemaan italialaiskokin mielipiteen ananaksen käytöstä pitsassa, onneksi ei ole kyseinen kokki tulossa meille vierailemaan.

Pohjaan laitan pari desiä ruisjauhoja, desin verran kaura- tai vehnäleseitä ja tietysti hiivaa, ripauksen suolaa sekä pari desiä vettä. Sitten vaan vehnäjauhoja niin paljon kuin tarvitaan sopivan koostumuksen saamiseksi. Näin voin vähintään kuvitella syöväni hitusen terveellisempää pitsaa, ja makua tässä pohjassa ainakin on vähän tavallista enemmän. Meillä tykätään ohuesta pohjasta, joten kaulitsen taikinan mahdollisimman lituskaksi. Tomaattisysteemin tein ennen tomaattimurskasta, josta poistin liiat nesteet, mutta pyreestä ja ketsupista tehty mössö on nopeampaa ja hyvää sekin. Eli purkillinen pyrettä, iso loraus ketsuppia ja sen tyhjennetyn pyrepurkin verran vettä sekaisin.

Täytettä saa olla reilusti, liikaa en ole vielä koskaan onnistunut laittamaan. Tällä kertaa vuorossa siis kinkku ja ananas, hyvää ja nopeaa levittää pohjan päälle. Toinen suosikkini on jauheliha-tomaattisiivu-yhdistelmä, mutta se on vähän hitaampi valmistaa jauhelihan paistamisen takia. Tosin jauhelihaversio maistuu sitten vielä seuraavana päivänä jääkaappikylmänäkin taivaalliselta, ainakin minun mielestäni. Olen nimittäin aina tykännyt monista yleensä kuumana tarjoiltavina ruoista myös kylmänä ilman lämmitystä. Letut, lihapasteijat sun muut ovat sellaisia ruokia, joita pitää tehdä niin paljon että niitä voi sitten seuraavana päivänä napsia kylmänä jääkaapistakin.

Valmis pitsa ei kuvassa hurmaa, mutta sen verran hyvää se jälleen kerran oli että kaikki katosi yhdellä syömiskerralla. Päälle laitettava juusto on hitusen perusjuustoa kevyempää, mutta ei liian kevyttä, pitäähän pitsassa kuitenkin makua olla. Vaikka kaikki pitsa siis syötiin jo eilen, niin eiköhän tällekin illalle löydy jotain pientä herkkua uutta vuotta juhlistamaan. Tosin koska meillä asustaa myös nuo karvakaverit, ei illaksi ole suunnitteilla mitään hurjia pippaloita. Eläimet kun eivät yleensä hirveästi tykkää rakettien paukkeesta ja valojen välkkeestä, niin monen lemmikinomistajan ilta meneekin levottomia nelijalkaisia rauhoitellessa.

Meillä onneksi Sutki ei sisätiloissa paukkeesta ole moksiskaan, eikä ulkonakaan yksittäisistä räjähdyksistä välitä, mutta jos joka puolella räiskyy ja paukkuu ja ihmisiä vielä tungeksii tavallista enemmän kaduilla, stressaantuu karvapallokin jo jonkin verran, joten parempi olla ilta sisällä ja odotella kunnes enimmät raketit on posautettu taivaalle. Kunhan ihmiset vaan muistaisivat leikkiä niiden rakettien kanssa oikeaan aikaan, nytkin jo kuuluu ulkoa satunnaisia paukkeita vaikka vielä ei saisi räjäyttelyä aloittaa. Ja vielä tärkeämpää olisi muistaa valita rakettien lähtöpaikka oikein, vilkas katu tai kerrostalon sisäpiha eivät välttämättä ole niitä parhaimpia paikkoja. Joka tapauksessa oikein hyvää uutta vuotta kaikille lajiin ja karvoihin katsomatta, nautitaan illasta turvallisesti, herkullisesti ja toivottavasti liikoja stressaamatta.

Eläimellistä joulua

Tänään vielä paketoin viimeiset lahjat, joten nyt onkin sitten hyvä rauhoittua joulun viettoon. Pahimmilta jouluruuhkiltakin onnistuin välttymään, tosin Sutkin lahjaa etsiessä piti kiertää useampi liike, sillä en ollut ainut joka halusi lemmikkejään muistaa. Prismassa eläintarvikehylly loisti tyhjyttään eikä koko kaupasta löytynyt yhtä ainutta siankorvaakaan. Vaikka lemmikit eivät joulusta mitään ymmärräkään, on niitä kiva silti vähän lahjoa ja hemmotella, tuovathan karvapojjaat meille paljon iloa elämään joka päivä ympäri vuoden. Eikä pidä unohtaa että varsinkin nuo ihmisen parhaat ystävät tarvitsevat liikuntaa ja aivojumppaa myös pyhäpäivinä, vaikka omistajaa vähän laiskottaisikin. Lelujen ja leikkien avulla pysyvät hauvatkin tyytyväisenä ja muu seurue saa myös nauttia joulurauhasta kun ei yksikään innokas kuono käy tutkimassa kaikkia paketteja ja keksimässä omia jekkujaan joulun piristykseksi.

Onnistuin kuitenkin lopulta löytämään muualta kunnon säkillisen niitä siankorvia, pussillisen herkkuraksuja ja hauskan eläinpatukkavinkulelunkin, jonka käärin ihan pakettiin Sutkin avattaksi. Hauvapallero kun tykkää kovasti aina repiä ja silputa kaikkea, niin nyt saa sitten rauhassa silputa oman pakettinsa. Jullelle riittäänee lahjaksi kinkunpalaset tavallisen ruoan sijaan, sillä mokoma palleroinen leikkii vain harvoin jollain muulla lelulla kuin lempiporkkanallaan. Joka tapauksessa on kaikille, niin ihmisille kuin nelijalkaisillekin, luvassa paljon hyvää syömistä, paljon lepoa ja leikkiä sekä yhteistä aikaa. Eipä sitä hyvään jouluun muuta sitten tarvitakaan.

Tonttuilua

Hieman lisää joulutunnelmaa kaupungilta, meillä täällä kotona kun sitä ei vieläkään kauheasti ole. Ei saa kertoa kenellekään, että joulusiivous on edelleen aloittamatta, tänään ja huomenna on kuitenkin tarkoitus enimmät raivata niin että ei tarvitse piileskellä joulutonttuja, jotka nyt viimeisiä tarkastuskierroksia ihmisten koteihin tekevät nähdäkseen ollaanko kaikkialla jo valmiita joulun tuloon.

Kävelykadulle on pystytetty useita myyntikojuja, joista voi löytää lahjaksi erilaisia käsitöitä kuten puukkoja, sekä syötävää ja herkkuja. Kojuja ei voi olla huomaamatta jos keskustaan menee, ja ne on helppo katsastaa läpi samalla kun kiertää hoitamassa mahdolliset muut asiat kävelykadun varrella. Totta kai jouluvalojakin on reilusti joka puolella, Sokoksen modernit valot ovat ehkä ne kaikkein tyylikkäimmät, vaikka aina ne perinteisemmätkin ilahduttavat mieltä pimeän keskellä, kuten vaikkapa tuo kuvassakin näkyvä roikkuva tähti.

Kävelykadulta löytyy myös pari pässiä pällisteltäväksi, ovat siellä muistaakseni aina 21. päivään asti joka päivä katseltavana. Eivät näyttäneet paljoa ihailijoista välittävän, tosin eivät myöskään suostuneet tulemaan ulos autosta kameran eteen silloin juuri silloin kun kuvia otin, totta kai tepastelivat näkyville heti kun kamera oli jo repussa.

Sokoksen perinteinen joulunäyteikkuna-asetelma on tänä vuonna huumoripitoinen. Muuten ihan hauska, mutta nuo tontut vaan kuuluvat samaan kategoriaan niiden vanhojen nukkejen kanssa, eli ovat jokseenkin outoja ja kammottavia.

Ehkä kuitenkin ottaisin mieluummin tällaisen hiirikäden, kuin sen mikä yleensä tulee jos liikaa tietokoneen ääressä puuhailee. Jospa sitä nyt sitten näiden kuvien innostamana jo jaksaisi luoda sitä joulutunnelma tänne kotiinkin, ja taikoisi likapyykkikasat sekä muut kertyneet romppeet pois näkyvistä, tilalle voisikin sitten ripustella joulukoristeita ja loppusilauksena laittaa vähän joulumusiikkia soimaan. Kohta se nimittäin jo on, joten paras nauttia ennen kuin koko joulu on taas jo ohi.